Vanha maalaistalo heräsi pitkästä ruususenunesta

YLISTARO Ylistaron Kärkimäessä asuvien Hölsöjen maatilan vanha, iso päärakennus oli ollut varastona vuosikymmenien ajan. Kun tavaraa on kerätty samaan paikkaan 30 vuotta, sen määrä voi yllättää. Lopputuloksena viimeinenkin nurkka talosta oli saatu kattoa myöden täyteen ylijäämätavaraa.

Kun maatilan pihamaalle ryhdyttiin rakentamaan konehallia, tuli tilan puute. Uuden hallin tarvikkeita piti saada johonkin suojaan, mutta paikka puuttui. Vanhan konehallin varasto oli täynnä, mutta myös varastona käytetyn päärakennuksen nurkat notkuivat tavarasta.

– Talossa meni kujia, joiden vieressä oli tavaraa lattiasta kattoon asti. Tavaraa ei enää saanut nostetuksi niiden päälle, joten siinä mietittiin, mitäs me tälle tehdään, 22-vuotias Severi Hölsö kertoo.

– Siivotessa tuli huonetta huoneen perään, joten kyllä se oli tuskaa välillä, hän naurahtaa.

Etenkin ulkoseinistään heikkoon kuntoon päässeellä vanhalla talolla oli kaksi mahdollisuutta: purku tai kunnostus. Talossa ollut tavara piti joka tapauksessa saada ensin pois. Severi lähti tyhjäämään rakennusta isovanhempiensa kanssa.

– Rakennus oli häjyssä kunnossa eikä se sopinut yhtään pihapiiriin. Tehtiin romukuorma, ja ajattelin, että hoidetaan tavarat ensin pois ja mietitään sitten uudelleen. Projekti laajentui koko ajan siten, että vietiin kaikki Ikean hyllyt sieltä pois ja jätettiin vain antiikkitavara, Hölsö kertoo.

– Seitsemän traktorin peräkärryllistä vietiin tavaraa kierrätykseen. Osa tavarasta kelpasi jollekin käyttöön, ja niitä on myös haettu täältä.

Kun talossa oli enää antiikkitavaraa, maatilarakennus oli saanut takaisin ainakin osan entisestä loistostaan. Ulkokuori oli kuitenkin vielä rempallaan, joten piti miettiä, miten jatketaan.

– Toinen kirvesmiestöitä tekevä paappani sanoi, että kyllä tämä nyt pannaan pihan puoleltakin kuntoon, jos se on sisältäkin pantu. Sitten ruvettiin vaihtamaan rimoja ja lautoja. Niitä on timpuroitu kesän aikana. Usko ei mennyt missään vaiheessa, mutta tavara oli välillä loppua kesken, Hölsö veistelee.

Talon repsahtanut ulkomuoto sai uutta hohtoa, kun heikkokuntoinen puutavara vaihdettiin ja koko rakennus maalattiin ajanhenkisen punamaalin väriseksi. Sisätiloissa vanhoja tapetteja poistettiin jonkin verran. Silloin esiin tuli alkuperäisiä hirsiä.

Yhtään kalustetta ei ole viety sisään, vaan kaikki ovat alkuperäisiä. Niiden sijoittelussa on pyritty kunnioittamaan samaa henkeä, mikä talossa aikoinaan oli. Kalusteita on sijoitettu Hölsöjen vanhemman polven muistikuvien mukaisesti.

Talo on ollut Hölsöjen asumus jo sukupolvien ajan. 1980-luvun alussa maatilarakennuksen viereen rakennettiin uusi talo, jossa Hölsöt ovat asuneet siitä saakka.

Maatilan vanha päärakennus valmistui vuonna 1918. Sitä rakennettiin tiettävästi parin kesän ajan. Isossa talossa neliöt ovat riittäneet isollekin porukalle.

– Isä ja paappa syntyivät jokirannassa samalla tontilla, missä Duudsonit pölläilevät. Isä syntyi vuonna 1910, ja paappani on rakentanut tämän talon. Tässä on ollut myös ulkorakennus ja pihatupa aikoinaan, Severin isoisä Antti Hölsö kertoo.

– Maat olivat silloin lähes kaikki täällä larvassa, joten he ajattelivat, että rakennetaan tupakin tänne. Silloin sisaruksia oli seitsemän. Osa heistä jäi jokirantaan ja osa tuli tänne Kärkimäkeen.

Iso maalaistalo oli vuosina 1947–1952 Kärkimäen kouluna. Talon alakerran salihuone oli opetusluokkana, ja alakerrassa oppilaille keitettiin ruokaa. Opettaja asui yläkerrassa omassa huoneessaan. Kärkimäen koulu aloitti toimintansa vuonna 1953.

– Äiti asui tässä pisimpään, 1990-luvulle saakka. 1980-luvulla suunniteltiin talon remontointia, mutta silloin kaikki rakennusmestarit olivat sitä mieltä, ettei vanhaa kannata korjata. Olisihan tämä tietysti ollut suuri urakka remontoitavaksi, Antti Hölsö myöntää.

Tavaran keskeltä on löytynyt muun muassa Hölsöjen sukunuija, johon on merkitty vuosiluku 1714. Ikää sillä on siis yli 300 vuotta. Talosta on ilmaantunut paljon esimerkiksi vähintään sata vuotta vanhoja työkaluja ja muuta historiallisesti arvokasta tavaraa, kuten suomeksi kirjoitettuja kirjoja 1800-luvun lopulta.

Asukkaita rakennukseen ei tule, mutta Severi Hölsö kertoo, että sen varalle on kehitteillä suunnitelmia. Koko urakka kesti maaliskuun lopusta heinäkuun loppuun.

– Ideoita on tullut kyläläisiltäkin paljon, esimerkiksi kesäkahvilasta ja maatilamatkailusta. Joku ehdotti pakohuonettakin, hän hymyilee.

– Voi olla, että pidetään se tuollaisena museona, mutta lukkoon ei ole lyöty vielä mitään. Mutta tavaraa sinne ei enää viedä, se on varma, Severi Hölsö naurahtaa.

MIKA PUKKINEN