Oman alueen ehdokas on tärkeä

YLISTARO Seurakuntavaalien varsinaista vaali- ja äänestyspäivää vietettiin 20. marraskuuta. Ylistarossa uurna oli auki seurakuntatalolla, jossa aamupäivän ensimmäisen tunnin aikana vieraili noin parikymmentä äänestäjää.

Seurakuntavaaleissa äänestysprosentit ovat jääneet edellisten vaalien aikana varsin vaatimattomiksi, ja valtakunnallinen vahvistettu äänestysprosentti oli edellisissä vuoden 2018 seurakuntavaaleissa 14,4.

Alle joka viides siis käytti äänioikeuttaan edellisissä vaaleissa, mutta seurakuntavaalien uurnalla käyminen on monille myös perinne. Näin kertoo myös ylistarolainen Anssi Luoma.

– Olen käynyt aina äänestämässä niin seurakunnan vaaleissa kuin kunnallisissa vaaleissa. On ehdottomasti tärkeää äänestää, Luoma paalutti.

Vuonna 2009 Ylistaron kunta liittyi Seinäjoen kaupunkiin, jonka myötä myös Ylistaron seurakunta siirtyi Seinäjoen seurakunnan kappeliseurakunnaksi.

Ylistarossakin saisi äänestää ehdokkaita koko Seinäjoen alueelta, mutta paikalliset ehdokkaat nousevat paikallisten äänestäjien suosikeiksi.

– On ehdottomasti tärkeää, että Ylistaron alueelta löytyy ahkeria ehdokkaita näissäkin vaaleissa. Sellaisia, jotka ovat kiinnostuneet Ylistaron alueen kehittämisestä, Luoma sanoi ja kertoi äänestäneensä ylistarolaisehdokasta.

Seurakunta näkyy ihmisten arjessa monesti juhlallisuuksissa tai kriisitilanteissa, vaikka kaikki eivät osallistukaan aktiivisesti seurakunnan arkeen.

– Olen itsekin osa sitä isoa joukkoa, joka käy seurakunnan tiloissa silloin, kun on oman perheen tai läheisten kesken esimerkiksi häitä, Luoma kertoo.

Seurakuntavaaleissa äänestettiin paikallisista päättäjistä paikalliseen seurakuntaan. Luoma pitikin tärkeänä, että seurakunta on mukana kehittämässä Ylistaron aluetta.

– Yhteistyössä kaupungin ja seurakunnan päättäjät vievät alueellisia asioita eteenpäin. Uskon, että seurakunnalla on oma roolinsa alueen tekemisessä vireäksi. Seurakunnalla on mielestäni rooli siinä, että se tuo omalla tavallaan elinvoimaa ja luo alueen, jossa on hyvä tehdä töitä ja asua, Luoma pohtii.

MIKA PUKKINEN