Limasieni kummastutti isokyröläisessä puutarhassa. Amoebozoat ovat alkueläimen kaltaisia eliöitä.

Arto Erkkilä

ISOKYRÖ Isokyröläisen puutarhan omistajat ihmettelivät lokakuun alussa puutarhansa nurmikentälle ilmestyneitä erikoisia kasoja.

Kasat olivat kuin vaahtomuovin ja munakokkelin risteämiä, uretaanin tai värjätyn kermavaahdon kaltaisia.

Niitä ilmaantui muutaman päivän kuluessa kymmenkunta kasaa porraspään lähistölle puolikaaren muotoon.

Internetin ihmeellinen maailma antoi osviittaa mistä voisi olla kyse.

Pohjanmaan Ely-keskuksen asiantuntijat eivät voineet asiaa varmistaa, eivätkä myöskään Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntijat.

Varmistus tuli Helsingin yliopiston alaisen kasvitieteen yksikön eli Luomuksen asiantuntijalta.

– Se on limasienen (ehkä paranvoi) limakko. Limasienet eivät kuulu sienikuntaan, vaan kuuluvat aitoameeboihin, Amoebozoa, siis alkueläimien kaltaisiin eliöihin. Limasienen limakkovaihe ryömii ja se syö bakteereita, vastaa suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luomukselta.

Isokyröläispuutarhassa ei ole koskaan aikaisemmin näkynyt vastaavia kasoja.

Talonväki arvaili luonnollisia vaihtoehtoja. – Eivät ne oikein vaikuttaneet minkään eläimen jätöksiltäkään, vaikka osittain olivat myös oksennuksen näköisiä.

Tuoreena kasat olivat kellertäviä, kuin vaahtoklönttejä, mutta muutaman päivän kuluessa muuttuivat mustiksi ja katosivat takaisin sinne mistä tulivatkin, maahan.

Limasieniin kuuluvalla paranvoilla on oma asemansa muinaisessa suomalaisessa mytologiassa, kertoo eläköitynyt Helsingin yliopiston dosentti Marja Härkönen pari vuotta sitten Iltalehden haastattelussa.

– 1800-luvulle saakka se liittyi ihmisten mielestä paroihin, jotka olivat muinaissuomalaisia henkiolentoja, jotka auttoivat emäntiä ja tekivät kiusaa naapurien emännille, kertoo limasieniin tutkijanurallaan erikoistunut Härkönen Iltalehdessä.

Alun perin nimiä on ollut kolme: paranvoi, paranpaska ja paran oksennus. Nimet tulevat siitä, että keltaisten vaahtokasojen uskottiin olevan voivarkaissa käyneen paran jätöksiä. Lopulta paranvoi on vakiintunut käyttöön.

Limasienissä ei ole lainkaan soluja vaan pelkkää alkulimamassaa, jossa on miljoonia tumia. Silti sillä on jonkinlainen aisti, jonka perusteella se osaa mennä sopiviin kosteusolosuhteisiin ja suunnistaa ravinnon perässä. Supistuvien proteiinisäikeidensä avulla se tekee sykkivää edestakaista liikettä, jonka voimin se ryömii paikasta toiseen.

– Se voi jakaantua osiin ja kokoontua uudelleen. Se mahtuu kulkemaan läpi niin pienistä huokosista kuin sen yksittäisen tuman koko on. Olen itsekin kokeillut opiskelijoiden kanssa laittaa alustallaan ryömivän limakon eteen suodatinpaperia, jonka toisella puolella oli ruokaa houkuttimena. Limakko ryömi paperin läpi ja kokosi itsensä toisella puolella. Se on jotain tavattoman kehittynyttä, mutta täysin erilaista kuin muiden eliöiden elämä on, dosentti Härkönen toteaa.