Sohjoa ja sisua Lepokalliolla

Hanna Helander

YLISTARO Lepokallion polkujuoksukilpailu järjestettiin tänä vuonna kolmannen kerran. Se oli kolmas pyhäinpäivän aamupäivän juoksu luonnon helmassa Hanhikoskella.

Vaikka syksy oli sateinen ja märkä ja polku aika ajoin melkoista vesirallia, maa kuivui mukavasti ennen polkujuoksukisaa.

Viikkoa ennen tapahtumaa keli oli kuin morsian ja polku täydessä tikissä. Samaan aikaan kuitenkin sääennuste näytti villiä suuntaa: kisaviikolle luvattiin jopa puoli metriä lunta!

Vaikka kilpailupäivän ja alusviikon sääennustukset eivät näyttäneet järin mairittelevilta, ennakkoilmoittautumisia tuli lopulta ihan mukavasti, viitisenkymmentä.

Kisaviikolla sääennuste vaihteli paljon. Luvattiin niin lunta kuin vettäkin. Puolivälissä viikkoa maisema valkeni ja lunta rupesi tupruttamaan. Ei onneksi ihan alkuperäisen ennusteen mukaan puolta metriä, mutta 20–30 senttimetriä kuitenkin.

Eipä siinä auttanut kuin hälyttää tamppausporukka kokoon ja lähteä lumikenkämarssille ja pitkospuiden lapiointiin.

Lumen lisäksi kilpailupäiväksi ja edeltäväksi yöksi oli luvattu vesisadetta. Kisapäivän sarastaessa ei vedestä kuitenkaan ollut tietoakaan! Polun pohja oli polkujuoksukisaa ajatellen raskas, sohjoinenkin, mutta kuitenkin edeltäneeseen viikkoon verrattuna melko hyväkuntoinen.

Valmis kilpailukeskus odottaa kisaajia aamupäivällä. Kilpailijat saapuvat pikkuhiljaa paikalle. Ennakkoilmoittautuneet saavat noutaa valmiiksi järjestellyt numerolaput rintaan, ja sen lisäksi kilpailupaikalla ilmoittautuvia saapuu mukavasti kisapaikalle.

– Tervetuloa Lepokallion polkujuoksuun! Tänään kisataan kokemisen arvoisissa oloissa, tämä kisa ei unohdu, kajahtaa Jukka Karhusen kuulutus.

Ennakkoilmoittautuneiden sairasteluja on tänä vuonna harmittavan paljon, lähes parikymmentä, mutta kuitenkin lopulta viivalla on viitisenkymmentä kisaajaa.

Lähtöjä on tuttuun tapaan kaksi: 10,8 kilometrin juoksijat ampaisevat matkaan yhdeltätoista ja 5,6 kilometrin matkan juoksijat 10 minuuttia myöhemmin.

Pitkän matkan juoksijoita on viivalla aiempaa vähemmän valtaosan kirmatessa yhden kierroksen matkan.

Hienoa oli, että 14-vuotiaiden ja sitä nuorenpien sarjassa oli 12 hengen joukko kisaajia. Lähtökellon kilkatuksen jälkeen jännitetään, missä järjestyksessä kurvataan maaliin.

Maalissa tilannetta seurattaessa näkyy vilahduksia toiselle kierrokselle lähtijöistä. Pienen odottelun jälkeen myös maaliin kurvataan. Ensimmäinen maaliintulija on Ylistaron Kilpa-Veljien oma flikka, Helka Keski-Säntti, joka kirmaa maaliin huikeaa vauhtia.

Helkan jälkeen on pitkään hiljaista, ennen kuin ketään muita on näköpiirissä.

– Hyvin meni, vaikka keli oli rankka. Ei siellä maastossa kyllä muita näkynyt, yksin sain juosta, tuumasi Helka maaliin tultuaan.

Muita ei metsässä tosiaan näkynyt, sillä seuraavat maaliintulijat saapuivat viiden minuutin kuluttua Helkan perästä. Sitten väkeä alkoikin tulla solkenaan. Tiukassa tahdissa ja hymyssä suin, vaikka keli oli kova.

Ajat muodostuivat kelin vuoksi kummallakin matkalla odotetusti pidemmiksi kuin aikaisempina vuosina, mutta mahtavasti juoksijat jaksoivat taistella maaliin lumen ja sohjon läpi.

Urakan jälkeen tarjoiltiin kisaajille juomaa ja iloinen puheensorina täytti maalialueen. Kilpailukeskuksessa kuivaa ylle ja kaffilan antimia nauttimaan.

Kaikki maaliintulijat palkittiin pienin muistopalkinnoin, ja lisäksi kisasarjojen parhaimmisto nousi palkintopallille.

Arpapalkintojakin arvottiin pitkä liuta.

Kisailijoiden lähdettyä kotimatkalle ja kisakeskuksen purkutöitä tehdessä alkoi tuo sääennusteiden povaama sade. Hapekkaassa ilmassa trallatellen voi tuumia, että ehkä sitä taas päivän hyvän palautteen saattelemana ensi vuonnakin kirmataan polkujuoksua.

Lepokallion polkujuoksun järjestäjät ovat Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaosto ja Hanhikosken maa- ja kotitalousnaiset.