Ehdokkaiden pitää näkyä jatkossakin

Kuntavaalit on tarkastuslaskentoja ja arvontoja myöten taputeltu. Paikallislehdessä erityisesti kuntavaalit tuovat säpinää niin mainosten kuin journalistisen sisällönkin puolesta.

Moni herää avaamaan omaa arvomaailmaansa erityisesti sillä hetkellä, kun vaikuttamisen valtakirjaa pyritään uusimaan tai vallan kahvaan ollaan pyrkimässä vasta ensimmäistä kertaa. Hyvä toki, että edes silloin.

Mainonta ja mielipidekirjoitukset ovat tärkeässä roolissa arvomaailman avaamisen ohella siinä, että mahdollisimman monen ääni pyritään saamaan kuuluviin, kun päättäjien ryhmää kootaan.

Meidän alueellamme äänestysprosentit ovat perinteisesti valtakunnan keskiarvon yläpuolella. Siitä huolimatta hieman huolestuttavaa on, kun ollaan yhä lähempänä tilannetta, jossa vain noin puolta äänioikeutetuista kiinnostaa käyttää omaa oikeuttaan. Tilannetta ei olisi varaa päästää heikkenemään.

Pienetkin asiat rapauttavat uskoa yhteiseen päätöksentekoon ja heikentävät vaalien ja ehdokkaiden näkyvyyttä. Media-alalla kohistaan ensi syksystä eteenpäin sovellettavasta EU-asetuksesta koskien poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista. Asian taustalla oleva ajatus on pohjimmiltaan hyvä, mutta käytännön toteutus uhkaa jo demokratiaa.

Pähkinänkuoressa asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että kansalaiset tunnistavat poliittisen mainoksen ja saavat tietoa siitä, kuka mainoksen on rahoittanut. Suomessahan koko vaalirahoitus ja sen läpinäkyvyys myllättiin läpi vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkimainingeissa.

Kaikissa EU-maissa näitä asioita ei ole käsitelty aivan samaan tapaan. Olkoonkin, että tuohon aikaan Suomen tilannetta verrattiin Valko-Venäjään.

Uskaltaisin väittää, että vaalien alla lehdissä olevien, äänestysnumeroilla ryyditettyjen kasvokuvien merkitys ei jää äänestysikäisille epäselväksi. EU:ssa ollaan kuitenkin toista mieltä.

Nyt ollaan rakentamassa tietokantaa, johon jokaisen ehdokkaan pitää kirjata jokaista mainosta koskevat tiedot. Mainoksen julkaisijalla on kuitenkin velvollisuus varmistaa, että näin on tehty ja että tiedot pitävät paikkansa. Tämän jälkeen julkaisija on velvollinen jakamaan nämä tiedot jokaisen mainoksen yhteydessä. Joko tekstimuotoisena tai esim. QR-koodilla ohjaten lukijan tietokantaan.

Koko touhu haiskahtaa siltä, että tästä tulee mainonnan julkaisijoille melkoinen ylimääräinen savotta. Massiiviset globaalit alustayhtiöt pystynevät asetuksen kiertämään ja EU heikentää tällä oman mantereen mediatoimijoiden toimintaedellytyksiä.

Tilanteessa, jossa demokratian perusedellytyksiä on jo muutenkin heikennetty, ei olisi varaa tällaisiin ”uudistuksiin”. Läpinäkyvyys on toki hyvä asia, mutta se toimii tehokkaasti ainoastaan silloin, jos se on helposti toteutettavissa.