PÄÄKIRJOITUS 7.8.2024

Markkinoiden voima kumpuaa hengestä

Kolme vuosikymmentä sitten pystytettiin toistakymmentä myyntikojua Isossakyrössä kenraali Adolf Ehrnroothin tähdittämän Asemiestapahtuman oheisohjelmaksi.

Tuo hetki vuonna 1994 kirjataan Isonkyrön 1700-luvun markkinoitten aloitukseksi.

Ensimmäiset kolmipäiväisinä pidetyt markkinat onnistuivat niin hyvin, että paikalla olleet myyjät kaavailivat jatkoa ainakin seuraavalle vuodelle.

Isossakyrössä keskityttiin käsityöläisyyteen, aitouteen ja perinteeseen. Yleisöä ja maksavaa asiakaskuntaa oli kannattamassa tätä myyntitapahtumaa niin paljon, että se antoi toivoa jatkoon.

Siitäkin huolimatta, että kymmenen kilometrin päässä Tervajoella kuhisi Köpingin markkinoitten alueella, ainakin Pohjankyrön 30 vuotta sitten julkaiseman uutisen mukaan, 20 000 markkinavierasta.

Isonkyrön 1700-luvun markkinat valitsi selkeästi teemansa, joka pitää edelleen. Markkinoilla myydään itse tehtyä tavaraa, itse viljeltyä tai kasvatettua ja niistä jalostettuja. Muovi ei ole suosiossa.

Myyjät ja kökkäläiset pukeutuvat vanhan ajan asuihin. Vanhaan pukeutumista ei kielletä markkinavierailtakaan, ja kiitettävän moni näin tekeekin.

Pienelle maalaiskunnalle markkinapäivä on aina juhlapäivä. Nyt se on sitä erityisesti pyöreitten vuosien ansioista.

Juhlavuosi tuo Isonkyrön kotiseutumuseon markille ja Vanhan kirkon nurkalle tutusti reilut 130 myyjää – osaksi vanhoja tuttuja ja piristykseksi myös tuoreita uusia.

Markkinat herättää paikkakunnan eloon. Se tekee sen monella tapaa.

Myyjät ovat valmistautuneet jo pitkän aikaa tuotteittaan jalostamalla ja valmistamalla.

Markkinoita järjestävä yhdistys on ollut hereillä heti edellisten päätyttyä summaamalla toteutuneet asiat yhteen ja valmistautumalla uuteen.

Markkinapäivien aikana liikenteen on sujuttava, järjestyksen pysyttävä ja ongelmiin täytyy löytyä ratkaisut.

Se tarkoittaa taustalla näkymätöntä työtä, mutta markkinapäivien aikana myös vahvasti näkyvää tekemistä.

Ilman talkoolaisia markkinoita ei olisi. Sitä työtä tekevät monet yhdistykset, jotka samalla rakentavat isokyröläisten yhteisten markkinoitten vahvaa henkeä.

Tekijät ovat rooleissaan talkoilla, mutta taustalla oleva yhteisö tai yhdistys saa päivien työstään pienen korvauksen.

Tuo korvaus pystytään kuittaamaan pienistä puroista, kuten kolmen euron pysäköintimaksusta ja kahden euron tietullista, joka on pääsymaksu alueelle.

Arvatenkin nämä roposet, pienet mitättömät hilut nostattavat joissakin markkinavieraissa jopa suuttumusta.

Meillä markkinayleisönä on myös vastuumme. Se ei todellakaan kaadu mitättömään tietulliin tai parkkimaksuun. Sen jälkeen saa ilmaiseksi niin paljon, ettei monen sielu jaksa edes ottaa kaikkea vastaan. *ae