A-
A+
Paula Nivukoski kirjoittaa mielellään Santeri Alkion, toisen kyrönmaalaisen kirjailijan, kotimuseossa Laihialla. ”Talossa on hyvä tunnelma ja levollinen henki. Kirjoittaja tarvitsee yksinoloa ja erilaisia mielentiloja. Myös vimman nostatus onnistuu rauhallisessa paikassa. Muutaman kerran olen kirjoittanut täällä yömyöhään ja melkein unohtanut, että välillä pitää syödä jotain”, Paula Nivukoski kertoo.
Kuvat Elina Koski
ISOKYRÖ/LAIHIA Esikoiskirjailija Paula Nivukoski tunsi itsensä alastomaksi saatuaan Nopeasti piirretyt pilvet -romaaninsa valmiiksi. Hänen pitäisi luopua kirjansa ihmisistä ja heidän kohtaloistaan ja luovuttaa samalla tunteensa ja ajatuksensa lukijoiden arvioitaviksi.
– Hämmennys ja tyhjyys tulivat humahtaen. Olen kirjoittanut kirjaan sieluani. Kirjani tunteet eivät ole kuvitteellisia, vaan oikeita.
Sitten Nivukoski oivalsi, että Koskiluhdan pihaveräjän narahtaessa tarina alkaa elää lukijan mielessä ja kertoja väistyy taka-alalle.
– Lukija näkee Koskiluhdan tuvassa omia muistojaan ja luo itse romaanin miljöön. Hän panee itsensä peliin lukiessaan kirjaani. Alastomuuteni ei enää haitannut.
Nivukoski vei käsikirjoituksensa junalla kustantajalle Helsinkiin. Matka teki luopumisen kouriintuntuvaksi.
Paula Nivukoski löi romaaniinsa viimeisen pisteen tammikuussa Santeri Alkion kotimuseossa Laihialla. Se on ollut hänelle tärkeä kirjoittamispaikka sekä innoittavan tunnelmansa että sukujuurien takia. Alkio oli Nivukosken isoäidin, Betty Nivukosken, serkku.
– Sattumaa oli, että käsikirjoitukseni valmistui mumman syntymäpäivänä.
Lue Paula Nivukosken ajatuksista päivän Pohjankyröstä.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Paula Nivukoski kirjoittaa mielellään Santeri Alkion, toisen kyrönmaalaisen kirjailijan, kotimuseossa Laihialla. ”Talossa on hyvä tunnelma ja levollinen henki. Kirjoittaja tarvitsee yksinoloa ja erilaisia mielentiloja. Myös vimman nostatus onnistuu rauhallisessa paikassa. Muutaman kerran olen kirjoittanut täällä yömyöhään ja melkein unohtanut, että välillä pitää syödä jotain”, Paula Nivukoski kertoo.
Kuvat Elina Koski
ISOKYRÖ/LAIHIA Esikoiskirjailija Paula Nivukoski tunsi itsensä alastomaksi saatuaan Nopeasti piirretyt pilvet -romaaninsa valmiiksi. Hänen pitäisi luopua kirjansa ihmisistä ja heidän kohtaloistaan ja luovuttaa samalla tunteensa ja ajatuksensa lukijoiden arvioitaviksi.
– Hämmennys ja tyhjyys tulivat humahtaen. Olen kirjoittanut kirjaan sieluani. Kirjani tunteet eivät ole kuvitteellisia, vaan oikeita.
Sitten Nivukoski oivalsi, että Koskiluhdan pihaveräjän narahtaessa tarina alkaa elää lukijan mielessä ja kertoja väistyy taka-alalle.
– Lukija näkee Koskiluhdan tuvassa omia muistojaan ja luo itse romaanin miljöön. Hän panee itsensä peliin lukiessaan kirjaani. Alastomuuteni ei enää haitannut.
Nivukoski vei käsikirjoituksensa junalla kustantajalle Helsinkiin. Matka teki luopumisen kouriintuntuvaksi.
Paula Nivukoski löi romaaniinsa viimeisen pisteen tammikuussa Santeri Alkion kotimuseossa Laihialla. Se on ollut hänelle tärkeä kirjoittamispaikka sekä innoittavan tunnelmansa että sukujuurien takia. Alkio oli Nivukosken isoäidin, Betty Nivukosken, serkku.
– Sattumaa oli, että käsikirjoitukseni valmistui mumman syntymäpäivänä.
Lue Paula Nivukosken ajatuksista päivän Pohjankyröstä.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Paula Nivukoski kirjoittaa mielellään Santeri Alkion, toisen kyrönmaalaisen kirjailijan, kotimuseossa Laihialla. ”Talossa on hyvä tunnelma ja levollinen henki. Kirjoittaja tarvitsee yksinoloa ja erilaisia mielentiloja. Myös vimman nostatus onnistuu rauhallisessa paikassa. Muutaman kerran olen kirjoittanut täällä yömyöhään ja melkein unohtanut, että välillä pitää syödä jotain”, Paula Nivukoski kertoo.
Kuvat Elina Koski
ISOKYRÖ/LAIHIA Esikoiskirjailija Paula Nivukoski tunsi itsensä alastomaksi saatuaan Nopeasti piirretyt pilvet -romaaninsa valmiiksi. Hänen pitäisi luopua kirjansa ihmisistä ja heidän kohtaloistaan ja luovuttaa samalla tunteensa ja ajatuksensa lukijoiden arvioitaviksi.
– Hämmennys ja tyhjyys tulivat humahtaen. Olen kirjoittanut kirjaan sieluani. Kirjani tunteet eivät ole kuvitteellisia, vaan oikeita.
Sitten Nivukoski oivalsi, että Koskiluhdan pihaveräjän narahtaessa tarina alkaa elää lukijan mielessä ja kertoja väistyy taka-alalle.
– Lukija näkee Koskiluhdan tuvassa omia muistojaan ja luo itse romaanin miljöön. Hän panee itsensä peliin lukiessaan kirjaani. Alastomuuteni ei enää haitannut.
Nivukoski vei käsikirjoituksensa junalla kustantajalle Helsinkiin. Matka teki luopumisen kouriintuntuvaksi.
Paula Nivukoski löi romaaniinsa viimeisen pisteen tammikuussa Santeri Alkion kotimuseossa Laihialla. Se on ollut hänelle tärkeä kirjoittamispaikka sekä innoittavan tunnelmansa että sukujuurien takia. Alkio oli Nivukosken isoäidin, Betty Nivukosken, serkku.
– Sattumaa oli, että käsikirjoitukseni valmistui mumman syntymäpäivänä.
Lue Paula Nivukosken ajatuksista päivän Pohjankyröstä.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria