”Ei ole väärää tapaa kokea taidetta”

Lyypekissä näyttelijän työstään hiljattain palkittu Kati Outinen vieraili elokuvafestivaalilla Ylistarossa.

Elina Koski

YLISTARO Näyttelijä Kati Outinen sai marraskuun alussa elämäntyöpalkinnon pohjoismaisella elokuvafestivaalilla Lyypekissä. Festivaalilla kehuttiin hänen ilmeikkäitä kasvojaan, jotka tulkitsevat pienin elein roolihahmojen elämää ja tunteita. Lyypekissä Outinen oli pohjoismaisen elokuvan tähti.

Pari viikkoa myöhemmin Outinen juo paperimukista kahvia Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalilla Ylistarossa ja juttelee paikallisille kuin vanhoille tutuilleen. Hän suostuu auliisti valokuvattavaksi ja antaa muutaman nimikirjoituksenkin.

Etenkin Aki Kaurismäen elokuvista tunnettu näyttelijä on ajanut lumimyräkän jälkeisessä kelissä Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle tavatakseen festivaaliyleisön. Elokuvafestivaali Filmiä ja valoa järjestettiin Matin-Tuvassa viime viikonloppuna.

– Tapasin Anssin (festivaalijohtaja Anssi Luoma) viime keväänä Jussi-juhlassa, ja hän kutsui minut tänne, Outinen kertoo.

Kati Outisen yhteistyö Aki Kaurismäen kanssa alkoi elokuvasta Varjoja paratiisissa (1986). Juuri sen hän on valinnut esitettäväksi Ylistaron festivaalilla. Outinen näyttelee elokuvassa ruokakaupan kassaa, johon Matti Pellonpään näyttelemä roskakuski Nikander rakastuu. Sama elokuva nähtiin myös Lyypekin festivaalilla.

– Elokuva on arkisuudessaan kaunis rakkaustarina ja sopii täydellisesti festivaalin teemaan Etsin kunnes löydän sun, Outinen perustelee.

Outinen on näytellyt noin 50 elokuvassa. Aki Kaurismäen elokuvissa hänet on nähty neljällä vuosikymmenellä, ja juuri Kaurismäen elokuvat ovat hänelle tärkeimpiä.

– Varjoja paratiisissa on itselleni erityinen elokuva ensinnäkin sen takia, että siitä alkoi yhteistyöni Akin, Peltsin eli Matti Pellonpään ja monen muun ammattilaisen kanssa. Löysin unelmieni työryhmän 25-vuotiaana. Se ei tarkoittanut aina samanmielisyyttä, vaan kunnioittavaa erimielisyyttä.

– Moni työryhmän jäsenistä työskentelee vieläkin Akin kanssa. Luottojengi on hänelle tärkeä.

Aki Kaurismäki halusi Outisen elokuvaansa, koska hän oli pitänyt Outisen työskentelystä Tapio Suomisen elokuvassa Täältä tullaan, elämä! (1980). Ohjaaja yksinkertaisesti soitti näyttelijälle ja kertoi ilmoittaneensa lehdistölle, että Outinen tulee hänen elokuvansa naispääosaan. Näyttelijä ei tarvinnut harkinta-aikaa.

– Akin elokuvat ovat menestyneet kansainvälisesti, koska ihmiset ymmärtävät niitä. Isot tunteet näytellään mahdollisimman pienesti, myös elekielellä ja mikroilmeillä.

Varjoja paratiisissa oli ensimmäinen elokuva, johon Aki Kaurismäki sai Elokuvasäätiön täyden tuen, Outinen muistuttaa. Kaurismäen elokuvissa Outisen roolit ovat olleet isoja, ja ohjaajan tapa nähdä maailma on puhutellut häntä.

– Aki kirjoittaa kapuloita roolihahmojen rattaisiin, mutta loppuratkaisu on melkein aina toiveikas. Elokuvien ihmiset säilyttävät itsekunnioituksensa ja arvokkuutensa, vaikka maailma murjoo. Olen helposti sellaisen maailmankuvan puolella.

Outinen tuli katsomaan Varjoja paratiisissa -elokuvan päätöksen Matin-Tuvan saliin. Se palautti hänet aikakauteen, jolloin ei ollut langattomia mikrofoneja.

– Kaipaan noita aikoja! Elokuvanteko oli silloin niin paljon yksinkertaisempaa kuin nykyään.

Kati Outinen valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1984. Nykyään hän on myös ohjaaja, käsikirjoittaja, kouluttaja ja Kajaanin runoviikon taiteellinen johtaja. Hänen kymmenvuotinen pestinsä Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina päättyi vuonna 2013.

Outinen arvelee, että valtion päätös leikata kulttuurista noin 17 miljoonaa euroa jättää arpia suomalaiseen kulttuurielämään.

– Jos kaikesta muustakin nipistetään, ymmärrän, että myös kulttuurista leikataan. Kulttuurin osuus valtion budjetista on kuitenkin niin vähäinen, että leikkauksilla ei pelasteta mitään.

– Pidän säästöjä lyhytnäköisinä. Olen vuorenvarma, että päättäjät eivät ymmärrä, mitä he ovat tehneet. Seurasaari meni jo kiinni. Toimintoja joudutaan lopettamaan, ja jos kulttuurialan työntekijät vaihtavat ammattia, he eivät palaa.

Kulttuuria tarvitaan suomen kielen ylläpitämiseksi, Outinen muistuttaa. Taide ruokkii myös mielikuvitusta, ja sen avulla voidaan pohtia eettisiä ja moraalisia näkökulmia. Taiteen ansiosta lapset voivat kohdata turvallisesti kuoleman, surun ja pelon.

– Muistan isäni kertoneen, miten tärkeitä rintamalle tehdyt viihdytyskiertueet olivat sotavuosina.

– Taiteen ihanuus on siinä, ettei ole väärää tapaa kokea taidetta. Taide on vapaaehtoista. Meitä ei kukaan pakota siihen.