A-
A+
VÄHÄKYRÖ 15-vuotias Reko Hakomäki on innostunut metsästyksestä. – Siinä saa olla ulkoilmassa ja saa uusia kokemuksia. Ja on mukavaa olla muiden seurassa, hän sanoo.
Reko on nuorin metsästäjä Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukassa. Kaksi kaatoakin hänelle on jo tämän syksyn aikana tullut. Ensimmäisellä kerralla hän ampui hirven vasikan juoksuun.
– Ensimmäinen kaato jäi mieleen. Tuli napakymppi. Vähän kädet tärisi. Aina on jännitys tuleeko hirvi eteen, hän muistelee. Toisella kerralla hän ampui sarvipään.
Reko Hakomäki opiskeli viime kesänä metsästäjätutkinnon. Perheeseen hankittiin metsästyskivääri ja Reko ampui karhumerkin, jonka suoritettuaan saa metsästää kaikkia riistaelämiä.
– Karhumerkin ampuminen oli helppoa, miettii Reko.
Hän ei ole ainoa metsästyksestä innostunut omassa perhepiirissään. Rekon Jorma-paappa on kuulunut Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukkaan aina 1980-luvulta alkaen.
– Metsästykseen pitäis saada uusia nuoria harrastajia. Jos joku innostuu, niin kannattaa ottaa yhteyttä Vähänkyrön Metsästysseuraan. Kyllä me opetamma. Metsästys on joukkuepeliä, Jorma Hakomäki muistuttaa.
– Kaikkein tärkeintä on kynsitulilla istuskelu porukalla ja makkaranpaisto, hän myhäilee.
Jorma Hakomäki on tyytyväinen, kun Rekon metsästysinto on tarttunut myös tämän Jari-isään. – Metsästin nuorena, mutta sitten se jäi. Olen kulkenut nyt aluksi hirviporukassa Rekon mukana, koska kiväärin aseenkantolupa on minun. Reko sai siihen rinnakkaisluvan, mutta olen ollut senkin jälkeen porukassa, kertoo Jari Hakomäki.
– Olen ollut henkisenä tukena Rekolle. Hirvijahti on jännittävää puuhaa. Ei olisi uskonut. Jahdissa saa seurata tulooko mitään saalista ja tulooko kohdalle, hän sanoo. Metsästyskiväärin hankinta ja oman karhumerkin suorittaminen on miehen suunnitelmissa. – Metsästys on alussa vähän kallis harrastus, mutta kaikki harrastuksethan maksaa, jatkaa Jari Hakomäki.
Reko Hakomäki kulki Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukan mukana jo viime vuonna. Hän oli tuolloin Jukka Ylimartimon opetuksessa. Ylimartimon Merkkikallion Malgobek-niminen itäsiperianlaika kuului ja kuuluu edelleen olennaisena osana metsästyspoppooseen.
Reko on todennut Merkkikallion Malgobekin niin fiksuksi metsästyskaveriksi, että hän on suunnitellut hankkivansa itselleenkin samaa rotua olevan metsästyskoiran.
Rekoa ei haittaa, vaikka viikonloppujen pitkien päivien hirvijahdeissa on välillä satanut. Hän pukee aamuvarhain ylleen lämpimän metsästysasun ja jalkineet ja pistää oranssin Hirveä ikävä-pipon päähän. Aseen ja nylkyveitsen lisäksi hänen jahtivarustukseensa kuuluvat korvanapilla varustettu radiopuhelin sekä eväät.
Metsästyksen lisäksi Reko harrastaa kestävyysjuoksua. Hänen päämatkansa on 800 metriä. Hän on urheillut pikkupojasta asti. Hän edustaa Seinäjoen Seudun Urheilijoita. Vaikka urheiluharjoituksia on kuusi kertaa viikossa, niin hirvimetsä mahtuu hyvin mukaan hänen aikatauluihinsa.
Reko harjoittelee talvisin Botnia-hallissa ja ulkona sekä silloin tällöin Seinäjoki Areenassa. Kesällä hän tykkää myös kalastuksesta. Alan kisoista on kertynyt menestystä.
PIA KORPELA-MÄKI
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
VÄHÄKYRÖ 15-vuotias Reko Hakomäki on innostunut metsästyksestä. – Siinä saa olla ulkoilmassa ja saa uusia kokemuksia. Ja on mukavaa olla muiden seurassa, hän sanoo.
Reko on nuorin metsästäjä Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukassa. Kaksi kaatoakin hänelle on jo tämän syksyn aikana tullut. Ensimmäisellä kerralla hän ampui hirven vasikan juoksuun.
– Ensimmäinen kaato jäi mieleen. Tuli napakymppi. Vähän kädet tärisi. Aina on jännitys tuleeko hirvi eteen, hän muistelee. Toisella kerralla hän ampui sarvipään.
Reko Hakomäki opiskeli viime kesänä metsästäjätutkinnon. Perheeseen hankittiin metsästyskivääri ja Reko ampui karhumerkin, jonka suoritettuaan saa metsästää kaikkia riistaelämiä.
– Karhumerkin ampuminen oli helppoa, miettii Reko.
Hän ei ole ainoa metsästyksestä innostunut omassa perhepiirissään. Rekon Jorma-paappa on kuulunut Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukkaan aina 1980-luvulta alkaen.
– Metsästykseen pitäis saada uusia nuoria harrastajia. Jos joku innostuu, niin kannattaa ottaa yhteyttä Vähänkyrön Metsästysseuraan. Kyllä me opetamma. Metsästys on joukkuepeliä, Jorma Hakomäki muistuttaa.
– Kaikkein tärkeintä on kynsitulilla istuskelu porukalla ja makkaranpaisto, hän myhäilee.
Jorma Hakomäki on tyytyväinen, kun Rekon metsästysinto on tarttunut myös tämän Jari-isään. – Metsästin nuorena, mutta sitten se jäi. Olen kulkenut nyt aluksi hirviporukassa Rekon mukana, koska kiväärin aseenkantolupa on minun. Reko sai siihen rinnakkaisluvan, mutta olen ollut senkin jälkeen porukassa, kertoo Jari Hakomäki.
– Olen ollut henkisenä tukena Rekolle. Hirvijahti on jännittävää puuhaa. Ei olisi uskonut. Jahdissa saa seurata tulooko mitään saalista ja tulooko kohdalle, hän sanoo. Metsästyskiväärin hankinta ja oman karhumerkin suorittaminen on miehen suunnitelmissa. – Metsästys on alussa vähän kallis harrastus, mutta kaikki harrastuksethan maksaa, jatkaa Jari Hakomäki.
Reko Hakomäki kulki Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukan mukana jo viime vuonna. Hän oli tuolloin Jukka Ylimartimon opetuksessa. Ylimartimon Merkkikallion Malgobek-niminen itäsiperianlaika kuului ja kuuluu edelleen olennaisena osana metsästyspoppooseen.
Reko on todennut Merkkikallion Malgobekin niin fiksuksi metsästyskaveriksi, että hän on suunnitellut hankkivansa itselleenkin samaa rotua olevan metsästyskoiran.
Rekoa ei haittaa, vaikka viikonloppujen pitkien päivien hirvijahdeissa on välillä satanut. Hän pukee aamuvarhain ylleen lämpimän metsästysasun ja jalkineet ja pistää oranssin Hirveä ikävä-pipon päähän. Aseen ja nylkyveitsen lisäksi hänen jahtivarustukseensa kuuluvat korvanapilla varustettu radiopuhelin sekä eväät.
Metsästyksen lisäksi Reko harrastaa kestävyysjuoksua. Hänen päämatkansa on 800 metriä. Hän on urheillut pikkupojasta asti. Hän edustaa Seinäjoen Seudun Urheilijoita. Vaikka urheiluharjoituksia on kuusi kertaa viikossa, niin hirvimetsä mahtuu hyvin mukaan hänen aikatauluihinsa.
Reko harjoittelee talvisin Botnia-hallissa ja ulkona sekä silloin tällöin Seinäjoki Areenassa. Kesällä hän tykkää myös kalastuksesta. Alan kisoista on kertynyt menestystä.
PIA KORPELA-MÄKI
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
VÄHÄKYRÖ 15-vuotias Reko Hakomäki on innostunut metsästyksestä. – Siinä saa olla ulkoilmassa ja saa uusia kokemuksia. Ja on mukavaa olla muiden seurassa, hän sanoo.
Reko on nuorin metsästäjä Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukassa. Kaksi kaatoakin hänelle on jo tämän syksyn aikana tullut. Ensimmäisellä kerralla hän ampui hirven vasikan juoksuun.
– Ensimmäinen kaato jäi mieleen. Tuli napakymppi. Vähän kädet tärisi. Aina on jännitys tuleeko hirvi eteen, hän muistelee. Toisella kerralla hän ampui sarvipään.
Reko Hakomäki opiskeli viime kesänä metsästäjätutkinnon. Perheeseen hankittiin metsästyskivääri ja Reko ampui karhumerkin, jonka suoritettuaan saa metsästää kaikkia riistaelämiä.
– Karhumerkin ampuminen oli helppoa, miettii Reko.
Hän ei ole ainoa metsästyksestä innostunut omassa perhepiirissään. Rekon Jorma-paappa on kuulunut Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukkaan aina 1980-luvulta alkaen.
– Metsästykseen pitäis saada uusia nuoria harrastajia. Jos joku innostuu, niin kannattaa ottaa yhteyttä Vähänkyrön Metsästysseuraan. Kyllä me opetamma. Metsästys on joukkuepeliä, Jorma Hakomäki muistuttaa.
– Kaikkein tärkeintä on kynsitulilla istuskelu porukalla ja makkaranpaisto, hän myhäilee.
Jorma Hakomäki on tyytyväinen, kun Rekon metsästysinto on tarttunut myös tämän Jari-isään. – Metsästin nuorena, mutta sitten se jäi. Olen kulkenut nyt aluksi hirviporukassa Rekon mukana, koska kiväärin aseenkantolupa on minun. Reko sai siihen rinnakkaisluvan, mutta olen ollut senkin jälkeen porukassa, kertoo Jari Hakomäki.
– Olen ollut henkisenä tukena Rekolle. Hirvijahti on jännittävää puuhaa. Ei olisi uskonut. Jahdissa saa seurata tulooko mitään saalista ja tulooko kohdalle, hän sanoo. Metsästyskiväärin hankinta ja oman karhumerkin suorittaminen on miehen suunnitelmissa. – Metsästys on alussa vähän kallis harrastus, mutta kaikki harrastuksethan maksaa, jatkaa Jari Hakomäki.
Reko Hakomäki kulki Vähänkyrön Metsästysseuran hirviporukan mukana jo viime vuonna. Hän oli tuolloin Jukka Ylimartimon opetuksessa. Ylimartimon Merkkikallion Malgobek-niminen itäsiperianlaika kuului ja kuuluu edelleen olennaisena osana metsästyspoppooseen.
Reko on todennut Merkkikallion Malgobekin niin fiksuksi metsästyskaveriksi, että hän on suunnitellut hankkivansa itselleenkin samaa rotua olevan metsästyskoiran.
Rekoa ei haittaa, vaikka viikonloppujen pitkien päivien hirvijahdeissa on välillä satanut. Hän pukee aamuvarhain ylleen lämpimän metsästysasun ja jalkineet ja pistää oranssin Hirveä ikävä-pipon päähän. Aseen ja nylkyveitsen lisäksi hänen jahtivarustukseensa kuuluvat korvanapilla varustettu radiopuhelin sekä eväät.
Metsästyksen lisäksi Reko harrastaa kestävyysjuoksua. Hänen päämatkansa on 800 metriä. Hän on urheillut pikkupojasta asti. Hän edustaa Seinäjoen Seudun Urheilijoita. Vaikka urheiluharjoituksia on kuusi kertaa viikossa, niin hirvimetsä mahtuu hyvin mukaan hänen aikatauluihinsa.
Reko harjoittelee talvisin Botnia-hallissa ja ulkona sekä silloin tällöin Seinäjoki Areenassa. Kesällä hän tykkää myös kalastuksesta. Alan kisoista on kertynyt menestystä.
PIA KORPELA-MÄKI
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria