A-
A+
Vähänkyrön Viestin Petra Äkkinen on pelannut kopparina liki koko tähänastisen pelaajataipaleensa.
mika pukkinen
VÄHÄKYRÖ Vähänkyrön Viestin tyttöjen superpesisjoukkueen kausi on tullut ensimmäiseen todelliseen käännekohtaansa. Sunnuntaina Kyrölän kentällä tilanne on tulos tai ulos, kun Viesti kohtaa helsinkiläisen Roihun puolivälieräsarjan kolmannessa pelissä. Voittaja etenee välieriin ja mitalipeleihin, häviäjän kausi on paketissa sunnuntaina ottelun jälkeen.
Viestin ensimmäinen ottelu Roihua vastaan Kyrölässä oli haasteellinen. Alussa vähäkyröläisjoukkue jäi jalkoihin ja hävisi avausjakson 8-0, mutta nousi vielä ottelun voittoon supervuoron jälkeen.
– Toisella jaksolla kaikille tuli kova halu voittaa peli. Tuntui, että kaikki syttyivät otteluun. Kun halu voittaa on isompi kuin jännitys, niin pystymme suorittamaan hyvällä tasolla. Päätimme voittaa sen pelin, Viestin koppari ja etenijä Petra Äkkinen kertaa.
Puolivälieräsarja oli katkolla Viestille maanantaina Helsingissä, kun joukkueet kohtasivat toisen kerran. Tuo ottelu kääntyi niukasti helsinkiläisille kotiutuslyöntikilpailun toisella kierroksella. Näin ollen ottelusarjan ratkaisu siirtyi sunnuntaiksi Kyrölään.
– Kyllä tappio aluksi vähän harmitti, kun voitto jäi niin pienestä kiinni. Ei sitä kuitenkaan voi kauaksi jäädä miettimään. Pitää kuitenkin ajatella seuraavaa peliä, koska siihen ottelusarja kuitenkin ratkeaa, Äkkinen näkee.
Kyröläne henki on ase
Kyrölä ei ole vierailijoille koskaan mukava paikka pelata, kun homma toimii joukkueella ja yleisö lähtee mukaan. Äkkinen nimeääkin juuri tämän suurimmaksi aseeksi helsinkiläisten kaatamiseksi sunnuntain ratkaisevassa ottelussa.
– Kyllä se henki, mikä Kyrölässä on, on suurin aseemme. Viimeksi peli kääntyi meille lopuksi, kun yleisö ja pelaajat lähtivät mukaan. Tulee sellainen yhteishenki, ja panos pelissä on nyt kuitenkin suuri. Kyllä kaikki haluavat voittaa ja tulee varmasti tiukka peli, hän sanoo.
Ehtipä Viestin tyttöjen Superpesis-joukkueen pelaajistosta suurin osa pelata viime sunnuntaina myös hyväntekeväisyysottelussa Vaasan Mailattarien väreissä. Hyväntekeväisyyspesäpallo-ottelun vastustajakin oli hieman erikoinen: vaasalaisen Royalsin amerikkalaisen jalkapallon pelaajat.
Jos Mailattarille laji oli tuttu, oli Royalsin jenkkifutaajille pelialusta kotoisampi. Ottelu pelattiin nurmella Kaarlen kentällä. Osalla Royalsin yhdysvaltalaisvahvistuksista on baseballtaustaa, joten täysin vieras pesäpallokaan ei heille ollut. Mailattarien voittoon päättynyt välikevennys keskellä pudotuspelihässäkkää maistui Äkkiselle.
– Oli hauska pelata. Jenkkifutiksen pelaajat lähtivät hyvin mukaan siihen ja oli hyvä fiilis. Vaikka välillä ei tullutkaan onnistumisia, niin silti oli kivaa ja kaikki tykkäsivät. Siellä oli heillä se yksi vanha baseballpelaaja. Hän heitti kopparin paikalta suoraan kotiin ja paloin siihen, Äkkinen ”harmitteli”.
Vuosikymmen täyteen
Äkkinen on pelannut pesäpalloa nyt kymmenen vuotta. Lajin pariin hän eksyi äitinsä kautta, joka on pelannut myös pesäpalloa ympäri kotimaatamme. Hän on siis liikkunut pienestä pitäen pesäpallokentillä ja toisinaan kannustanut liiankin innokkaasti.
– Olin pienenä katsomassa jotain äidin peliä. Hypin siellä katsomossa ja tipuin katsomorakenteiden alle. Olin silloin aika pieni, joten tarkalleen en tapahtumaa muista. Näin on kuitenkin minulle sanottu, Äkkinen naurahtaa.
Tarina vahvistettiin asianosaisilta todistajilta. Hauska yksityiskohta on se, että tämä episodi tapahtui juuri puolivälierävastustaja Roihun kotikentällä Roihuvuoressa. Jos Äkkinen tippui aikoinaan Roihuvuoren katsomorakenteiden alle, kenties helsinkiläiset vastavuoroisesti tippuvat sunnuntaina pudotuspelisarjassa Kyrölässä? Enne? Kuka tietää.
Pesäpallon ohessa Äkkisellä oli mukana toisena lajina myös kilpauinti, jonka hän lopetti vasta viime syksynä.
– Uinti on koko ajan tullut mukana. Nyt pesis on kuitenkin se oma homma, hän linjaa.
Lajiin uppoaa viikkotasolla aikaa kesät ja talvet noin 15 tuntia. Siihen voi vielä lisätä päälle muutaman tunnin bussimatkoja etenkin kesällä, kun Mailattaret-Viesti-yhdistelmän joukkueet kiertävät useampaa sarjaa samoilla pelaajilla. Harjoittelua helpottaa toki se, että omasta pihapiiristä löytyy lyöntiverkko, johon Äkkinen kertoo hiovansa lyöntejä etenkin ennen pelejä.
Ulkokentällä Äkkinen pelaa kopparina, jonka rooli poikkeaa melko paljon muiden ulkopelin pelaajien roolista. Polttolinjassa ja etukentällä liikettä nähdään enemmänkin, mutta kopparien pääasiallinen työmaa sijaitsee melko kiinteästi yhdessä paikassa.
Äkkinen on viihtynyt takakentällä käytännössä koko tähänastisen pelaajataipaleensa. Pelipaikka on muuttunut oikeastaan vain muutaman metrin sivusuunnassa.
– Tämä on jo kahdeksas kauteni kopparina, ja olen pelannut paikalla E-ikäisestä asti. Aiemmin pelasin kakkoskopparina, mutta viime vuonna vaihdoin kolmospuolelle. Ihan tuttu paikka sinänsä, Äkkinen taustoittaa.
Millaista on kopparina, entä etenijänä?
Kopparin rooli ei ole seisoskelua omalla paikalla odottaen, että jotain tulee takakentälle kopiksi otettavaksi. Kun kärki pyrkii kentälle, pitää osata reagoida oikealla tavalla: koska haetaan rohkeasti edempää, koska annetaan tippua riskittömästi väliin.
– Yritämme toki saada etenijät pois, etteivät he pääsisi välilyönneillä kentälle. On kuitenkin tilanteita, joissa pitää antaa tippua väliin ja pelata varman päälle. Riippuu aina tilanteesta, saako hakea rohkeammin vai otetaanko varmemmin, Äkkinen avaa.
Vaihtotilanteessa tilanne muuttuu suhteessa tyhjälle kentälle pyrkimiseen. Vaihtolyönnit ovat usein luonteeltaan erilaisia, mitä mentäessä tyhjälle kentälle.
– Vaihtotilanteissa kopparit eivät usein saa ratkaista mitään, aika paljolti se on varmistelua. Kyllä takakentällekin tulee palloja vaihtotilanteissa, mutta ei ehkä ensisijaisesti lähdetä niitä hakemaan. Enemmän tulee pieniä vaihtolyöntejä ja lyöntejä saumoihin. Kolmosjatkeelle tulee toki vapaita välillä. Niitä saa sitten poimia pois.
Huippupesäpallossa kiinnitetään huomiota myös siihen, millainen lyöjä kulloinkin on mailanvarressa. Tämä saattaa vaikuttaa myös kopparipelissä siihen, miten kulloiseenkin pelaajaan suhtaudutaan. Vielä tässä ikäluokassa ei ole kuitenkaan niin selvää, millaisia lyöntejä kukin pelaaja lyö.
– Katsomme, ja ainakin itse katson, ennen tulevaa ottelua videolta edellistä peliä. Tietää hieman, mitä sieltä odottaa. En sanoisi, että tämän ikäisissä on vielä ihan sellaisia pelaajia, joista tietäisi varmaksi, että hän lyö tietyllä tavalla joka kerta, Äkkinen kertoo.
Toivottavasti kausi jatkuu
Kopparin yksi edellytys on luonnollisesti se, että pallo lähtee kädestä salamana ja kovaa. Heiton onnistuminen on tietysti pelkän hauiksen lisäksi heittotekninen kysymys. Tappoheitot takakentältä kotipesään ovat yksi pesäpallon tyylikkäimmistä suorituksista.
– Treeneissä tulee tietysti hiottua sitä, millainen heitto kulloiseenkin tilanteeseen on paras. Esimerkiksi onko tästä hyvä heittää pomppu. Treeneissä niitä yritetään heittää pelinomaisesti, ja lyöntiharjoituksissa toistoja tulee eniten. Pelissä tietysti pallo lähtee aina kovempaa, kun kyseessä on kuitenkin pelitilanne, Äkkinen naurahtaa.
Kopparin pitää olla mukana myös sisäpelissä. Äkkinen hoitaa tonttiaan kärkenä ja pelaa useimmiten numerolla yksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vaihtotilanteitakin osuisi kohdalle vähintään jossakin kohtaa pesisottelua. Myös lyöntien hiomiseen menee Viesti-pelaajalla treenitunteja.
– Tarvitsen ihan peruslyöntejä ja lyöntitoistoja, koska vaihtotilanteita tulee eteen. Samoja lyöntejä tarvitaan mentäessä kentälle. Omalla verkolla treenaan niitä aina yhteisten harjoitusten lisäksi.
Etenijänä on myös tärkeää, että pesiltä saa kunnon lähdöt. Se ratkaisee useimmiten sen, ehtiikö kulloisenkin välin suorittamaan riittävän nopeasti.
– Aika paljon on etua, jos pääsee lähtemään juoksemaan liikkeestä, eikä suorilta jaloilta. Jos jää huonoon asentoon ennen lähtöä, niin monestikaan ei ehdi.
Kaiken pitää osua kohdalleen sunnuntaina Kyrölässä puolivälieräkohtaamisessa. Tähän mennessä kausi on ollut duurivoittoinen, mutta nyt kaikki kauden aikana opitut repertuaarit pitää saada käyttöön. Äkkinen kertookin, että kausi on ollut tähän mennessä onnistunut.
– Ulkopelissä olen usein onnistunut kauden aikana hyvin. Talven aikana opettelin uusia lyöntejä kentälle menoa varten, joita olen saanut sisällä hyödynnettyä. Kausi on joukkueena mennyt myös hyvin B-tytöissä. Pääsimme karsinnoista tähän ylempään ja olemme puolivälierissä. Onhan se hienoa ja toivottavasti kausi jatkuu vielä, hän päättää.
MIKA PUKKINEN
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Vähänkyrön Viestin Petra Äkkinen on pelannut kopparina liki koko tähänastisen pelaajataipaleensa.
mika pukkinen
VÄHÄKYRÖ Vähänkyrön Viestin tyttöjen superpesisjoukkueen kausi on tullut ensimmäiseen todelliseen käännekohtaansa. Sunnuntaina Kyrölän kentällä tilanne on tulos tai ulos, kun Viesti kohtaa helsinkiläisen Roihun puolivälieräsarjan kolmannessa pelissä. Voittaja etenee välieriin ja mitalipeleihin, häviäjän kausi on paketissa sunnuntaina ottelun jälkeen.
Viestin ensimmäinen ottelu Roihua vastaan Kyrölässä oli haasteellinen. Alussa vähäkyröläisjoukkue jäi jalkoihin ja hävisi avausjakson 8-0, mutta nousi vielä ottelun voittoon supervuoron jälkeen.
– Toisella jaksolla kaikille tuli kova halu voittaa peli. Tuntui, että kaikki syttyivät otteluun. Kun halu voittaa on isompi kuin jännitys, niin pystymme suorittamaan hyvällä tasolla. Päätimme voittaa sen pelin, Viestin koppari ja etenijä Petra Äkkinen kertaa.
Puolivälieräsarja oli katkolla Viestille maanantaina Helsingissä, kun joukkueet kohtasivat toisen kerran. Tuo ottelu kääntyi niukasti helsinkiläisille kotiutuslyöntikilpailun toisella kierroksella. Näin ollen ottelusarjan ratkaisu siirtyi sunnuntaiksi Kyrölään.
– Kyllä tappio aluksi vähän harmitti, kun voitto jäi niin pienestä kiinni. Ei sitä kuitenkaan voi kauaksi jäädä miettimään. Pitää kuitenkin ajatella seuraavaa peliä, koska siihen ottelusarja kuitenkin ratkeaa, Äkkinen näkee.
Kyröläne henki on ase
Kyrölä ei ole vierailijoille koskaan mukava paikka pelata, kun homma toimii joukkueella ja yleisö lähtee mukaan. Äkkinen nimeääkin juuri tämän suurimmaksi aseeksi helsinkiläisten kaatamiseksi sunnuntain ratkaisevassa ottelussa.
– Kyllä se henki, mikä Kyrölässä on, on suurin aseemme. Viimeksi peli kääntyi meille lopuksi, kun yleisö ja pelaajat lähtivät mukaan. Tulee sellainen yhteishenki, ja panos pelissä on nyt kuitenkin suuri. Kyllä kaikki haluavat voittaa ja tulee varmasti tiukka peli, hän sanoo.
Ehtipä Viestin tyttöjen Superpesis-joukkueen pelaajistosta suurin osa pelata viime sunnuntaina myös hyväntekeväisyysottelussa Vaasan Mailattarien väreissä. Hyväntekeväisyyspesäpallo-ottelun vastustajakin oli hieman erikoinen: vaasalaisen Royalsin amerikkalaisen jalkapallon pelaajat.
Jos Mailattarille laji oli tuttu, oli Royalsin jenkkifutaajille pelialusta kotoisampi. Ottelu pelattiin nurmella Kaarlen kentällä. Osalla Royalsin yhdysvaltalaisvahvistuksista on baseballtaustaa, joten täysin vieras pesäpallokaan ei heille ollut. Mailattarien voittoon päättynyt välikevennys keskellä pudotuspelihässäkkää maistui Äkkiselle.
– Oli hauska pelata. Jenkkifutiksen pelaajat lähtivät hyvin mukaan siihen ja oli hyvä fiilis. Vaikka välillä ei tullutkaan onnistumisia, niin silti oli kivaa ja kaikki tykkäsivät. Siellä oli heillä se yksi vanha baseballpelaaja. Hän heitti kopparin paikalta suoraan kotiin ja paloin siihen, Äkkinen ”harmitteli”.
Vuosikymmen täyteen
Äkkinen on pelannut pesäpalloa nyt kymmenen vuotta. Lajin pariin hän eksyi äitinsä kautta, joka on pelannut myös pesäpalloa ympäri kotimaatamme. Hän on siis liikkunut pienestä pitäen pesäpallokentillä ja toisinaan kannustanut liiankin innokkaasti.
– Olin pienenä katsomassa jotain äidin peliä. Hypin siellä katsomossa ja tipuin katsomorakenteiden alle. Olin silloin aika pieni, joten tarkalleen en tapahtumaa muista. Näin on kuitenkin minulle sanottu, Äkkinen naurahtaa.
Tarina vahvistettiin asianosaisilta todistajilta. Hauska yksityiskohta on se, että tämä episodi tapahtui juuri puolivälierävastustaja Roihun kotikentällä Roihuvuoressa. Jos Äkkinen tippui aikoinaan Roihuvuoren katsomorakenteiden alle, kenties helsinkiläiset vastavuoroisesti tippuvat sunnuntaina pudotuspelisarjassa Kyrölässä? Enne? Kuka tietää.
Pesäpallon ohessa Äkkisellä oli mukana toisena lajina myös kilpauinti, jonka hän lopetti vasta viime syksynä.
– Uinti on koko ajan tullut mukana. Nyt pesis on kuitenkin se oma homma, hän linjaa.
Lajiin uppoaa viikkotasolla aikaa kesät ja talvet noin 15 tuntia. Siihen voi vielä lisätä päälle muutaman tunnin bussimatkoja etenkin kesällä, kun Mailattaret-Viesti-yhdistelmän joukkueet kiertävät useampaa sarjaa samoilla pelaajilla. Harjoittelua helpottaa toki se, että omasta pihapiiristä löytyy lyöntiverkko, johon Äkkinen kertoo hiovansa lyöntejä etenkin ennen pelejä.
Ulkokentällä Äkkinen pelaa kopparina, jonka rooli poikkeaa melko paljon muiden ulkopelin pelaajien roolista. Polttolinjassa ja etukentällä liikettä nähdään enemmänkin, mutta kopparien pääasiallinen työmaa sijaitsee melko kiinteästi yhdessä paikassa.
Äkkinen on viihtynyt takakentällä käytännössä koko tähänastisen pelaajataipaleensa. Pelipaikka on muuttunut oikeastaan vain muutaman metrin sivusuunnassa.
– Tämä on jo kahdeksas kauteni kopparina, ja olen pelannut paikalla E-ikäisestä asti. Aiemmin pelasin kakkoskopparina, mutta viime vuonna vaihdoin kolmospuolelle. Ihan tuttu paikka sinänsä, Äkkinen taustoittaa.
Millaista on kopparina, entä etenijänä?
Kopparin rooli ei ole seisoskelua omalla paikalla odottaen, että jotain tulee takakentälle kopiksi otettavaksi. Kun kärki pyrkii kentälle, pitää osata reagoida oikealla tavalla: koska haetaan rohkeasti edempää, koska annetaan tippua riskittömästi väliin.
– Yritämme toki saada etenijät pois, etteivät he pääsisi välilyönneillä kentälle. On kuitenkin tilanteita, joissa pitää antaa tippua väliin ja pelata varman päälle. Riippuu aina tilanteesta, saako hakea rohkeammin vai otetaanko varmemmin, Äkkinen avaa.
Vaihtotilanteessa tilanne muuttuu suhteessa tyhjälle kentälle pyrkimiseen. Vaihtolyönnit ovat usein luonteeltaan erilaisia, mitä mentäessä tyhjälle kentälle.
– Vaihtotilanteissa kopparit eivät usein saa ratkaista mitään, aika paljolti se on varmistelua. Kyllä takakentällekin tulee palloja vaihtotilanteissa, mutta ei ehkä ensisijaisesti lähdetä niitä hakemaan. Enemmän tulee pieniä vaihtolyöntejä ja lyöntejä saumoihin. Kolmosjatkeelle tulee toki vapaita välillä. Niitä saa sitten poimia pois.
Huippupesäpallossa kiinnitetään huomiota myös siihen, millainen lyöjä kulloinkin on mailanvarressa. Tämä saattaa vaikuttaa myös kopparipelissä siihen, miten kulloiseenkin pelaajaan suhtaudutaan. Vielä tässä ikäluokassa ei ole kuitenkaan niin selvää, millaisia lyöntejä kukin pelaaja lyö.
– Katsomme, ja ainakin itse katson, ennen tulevaa ottelua videolta edellistä peliä. Tietää hieman, mitä sieltä odottaa. En sanoisi, että tämän ikäisissä on vielä ihan sellaisia pelaajia, joista tietäisi varmaksi, että hän lyö tietyllä tavalla joka kerta, Äkkinen kertoo.
Toivottavasti kausi jatkuu
Kopparin yksi edellytys on luonnollisesti se, että pallo lähtee kädestä salamana ja kovaa. Heiton onnistuminen on tietysti pelkän hauiksen lisäksi heittotekninen kysymys. Tappoheitot takakentältä kotipesään ovat yksi pesäpallon tyylikkäimmistä suorituksista.
– Treeneissä tulee tietysti hiottua sitä, millainen heitto kulloiseenkin tilanteeseen on paras. Esimerkiksi onko tästä hyvä heittää pomppu. Treeneissä niitä yritetään heittää pelinomaisesti, ja lyöntiharjoituksissa toistoja tulee eniten. Pelissä tietysti pallo lähtee aina kovempaa, kun kyseessä on kuitenkin pelitilanne, Äkkinen naurahtaa.
Kopparin pitää olla mukana myös sisäpelissä. Äkkinen hoitaa tonttiaan kärkenä ja pelaa useimmiten numerolla yksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vaihtotilanteitakin osuisi kohdalle vähintään jossakin kohtaa pesisottelua. Myös lyöntien hiomiseen menee Viesti-pelaajalla treenitunteja.
– Tarvitsen ihan peruslyöntejä ja lyöntitoistoja, koska vaihtotilanteita tulee eteen. Samoja lyöntejä tarvitaan mentäessä kentälle. Omalla verkolla treenaan niitä aina yhteisten harjoitusten lisäksi.
Etenijänä on myös tärkeää, että pesiltä saa kunnon lähdöt. Se ratkaisee useimmiten sen, ehtiikö kulloisenkin välin suorittamaan riittävän nopeasti.
– Aika paljon on etua, jos pääsee lähtemään juoksemaan liikkeestä, eikä suorilta jaloilta. Jos jää huonoon asentoon ennen lähtöä, niin monestikaan ei ehdi.
Kaiken pitää osua kohdalleen sunnuntaina Kyrölässä puolivälieräkohtaamisessa. Tähän mennessä kausi on ollut duurivoittoinen, mutta nyt kaikki kauden aikana opitut repertuaarit pitää saada käyttöön. Äkkinen kertookin, että kausi on ollut tähän mennessä onnistunut.
– Ulkopelissä olen usein onnistunut kauden aikana hyvin. Talven aikana opettelin uusia lyöntejä kentälle menoa varten, joita olen saanut sisällä hyödynnettyä. Kausi on joukkueena mennyt myös hyvin B-tytöissä. Pääsimme karsinnoista tähän ylempään ja olemme puolivälierissä. Onhan se hienoa ja toivottavasti kausi jatkuu vielä, hän päättää.
MIKA PUKKINEN
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Vähänkyrön Viestin Petra Äkkinen on pelannut kopparina liki koko tähänastisen pelaajataipaleensa.
mika pukkinen
VÄHÄKYRÖ Vähänkyrön Viestin tyttöjen superpesisjoukkueen kausi on tullut ensimmäiseen todelliseen käännekohtaansa. Sunnuntaina Kyrölän kentällä tilanne on tulos tai ulos, kun Viesti kohtaa helsinkiläisen Roihun puolivälieräsarjan kolmannessa pelissä. Voittaja etenee välieriin ja mitalipeleihin, häviäjän kausi on paketissa sunnuntaina ottelun jälkeen.
Viestin ensimmäinen ottelu Roihua vastaan Kyrölässä oli haasteellinen. Alussa vähäkyröläisjoukkue jäi jalkoihin ja hävisi avausjakson 8-0, mutta nousi vielä ottelun voittoon supervuoron jälkeen.
– Toisella jaksolla kaikille tuli kova halu voittaa peli. Tuntui, että kaikki syttyivät otteluun. Kun halu voittaa on isompi kuin jännitys, niin pystymme suorittamaan hyvällä tasolla. Päätimme voittaa sen pelin, Viestin koppari ja etenijä Petra Äkkinen kertaa.
Puolivälieräsarja oli katkolla Viestille maanantaina Helsingissä, kun joukkueet kohtasivat toisen kerran. Tuo ottelu kääntyi niukasti helsinkiläisille kotiutuslyöntikilpailun toisella kierroksella. Näin ollen ottelusarjan ratkaisu siirtyi sunnuntaiksi Kyrölään.
– Kyllä tappio aluksi vähän harmitti, kun voitto jäi niin pienestä kiinni. Ei sitä kuitenkaan voi kauaksi jäädä miettimään. Pitää kuitenkin ajatella seuraavaa peliä, koska siihen ottelusarja kuitenkin ratkeaa, Äkkinen näkee.
Kyröläne henki on ase
Kyrölä ei ole vierailijoille koskaan mukava paikka pelata, kun homma toimii joukkueella ja yleisö lähtee mukaan. Äkkinen nimeääkin juuri tämän suurimmaksi aseeksi helsinkiläisten kaatamiseksi sunnuntain ratkaisevassa ottelussa.
– Kyllä se henki, mikä Kyrölässä on, on suurin aseemme. Viimeksi peli kääntyi meille lopuksi, kun yleisö ja pelaajat lähtivät mukaan. Tulee sellainen yhteishenki, ja panos pelissä on nyt kuitenkin suuri. Kyllä kaikki haluavat voittaa ja tulee varmasti tiukka peli, hän sanoo.
Ehtipä Viestin tyttöjen Superpesis-joukkueen pelaajistosta suurin osa pelata viime sunnuntaina myös hyväntekeväisyysottelussa Vaasan Mailattarien väreissä. Hyväntekeväisyyspesäpallo-ottelun vastustajakin oli hieman erikoinen: vaasalaisen Royalsin amerikkalaisen jalkapallon pelaajat.
Jos Mailattarille laji oli tuttu, oli Royalsin jenkkifutaajille pelialusta kotoisampi. Ottelu pelattiin nurmella Kaarlen kentällä. Osalla Royalsin yhdysvaltalaisvahvistuksista on baseballtaustaa, joten täysin vieras pesäpallokaan ei heille ollut. Mailattarien voittoon päättynyt välikevennys keskellä pudotuspelihässäkkää maistui Äkkiselle.
– Oli hauska pelata. Jenkkifutiksen pelaajat lähtivät hyvin mukaan siihen ja oli hyvä fiilis. Vaikka välillä ei tullutkaan onnistumisia, niin silti oli kivaa ja kaikki tykkäsivät. Siellä oli heillä se yksi vanha baseballpelaaja. Hän heitti kopparin paikalta suoraan kotiin ja paloin siihen, Äkkinen ”harmitteli”.
Vuosikymmen täyteen
Äkkinen on pelannut pesäpalloa nyt kymmenen vuotta. Lajin pariin hän eksyi äitinsä kautta, joka on pelannut myös pesäpalloa ympäri kotimaatamme. Hän on siis liikkunut pienestä pitäen pesäpallokentillä ja toisinaan kannustanut liiankin innokkaasti.
– Olin pienenä katsomassa jotain äidin peliä. Hypin siellä katsomossa ja tipuin katsomorakenteiden alle. Olin silloin aika pieni, joten tarkalleen en tapahtumaa muista. Näin on kuitenkin minulle sanottu, Äkkinen naurahtaa.
Tarina vahvistettiin asianosaisilta todistajilta. Hauska yksityiskohta on se, että tämä episodi tapahtui juuri puolivälierävastustaja Roihun kotikentällä Roihuvuoressa. Jos Äkkinen tippui aikoinaan Roihuvuoren katsomorakenteiden alle, kenties helsinkiläiset vastavuoroisesti tippuvat sunnuntaina pudotuspelisarjassa Kyrölässä? Enne? Kuka tietää.
Pesäpallon ohessa Äkkisellä oli mukana toisena lajina myös kilpauinti, jonka hän lopetti vasta viime syksynä.
– Uinti on koko ajan tullut mukana. Nyt pesis on kuitenkin se oma homma, hän linjaa.
Lajiin uppoaa viikkotasolla aikaa kesät ja talvet noin 15 tuntia. Siihen voi vielä lisätä päälle muutaman tunnin bussimatkoja etenkin kesällä, kun Mailattaret-Viesti-yhdistelmän joukkueet kiertävät useampaa sarjaa samoilla pelaajilla. Harjoittelua helpottaa toki se, että omasta pihapiiristä löytyy lyöntiverkko, johon Äkkinen kertoo hiovansa lyöntejä etenkin ennen pelejä.
Ulkokentällä Äkkinen pelaa kopparina, jonka rooli poikkeaa melko paljon muiden ulkopelin pelaajien roolista. Polttolinjassa ja etukentällä liikettä nähdään enemmänkin, mutta kopparien pääasiallinen työmaa sijaitsee melko kiinteästi yhdessä paikassa.
Äkkinen on viihtynyt takakentällä käytännössä koko tähänastisen pelaajataipaleensa. Pelipaikka on muuttunut oikeastaan vain muutaman metrin sivusuunnassa.
– Tämä on jo kahdeksas kauteni kopparina, ja olen pelannut paikalla E-ikäisestä asti. Aiemmin pelasin kakkoskopparina, mutta viime vuonna vaihdoin kolmospuolelle. Ihan tuttu paikka sinänsä, Äkkinen taustoittaa.
Millaista on kopparina, entä etenijänä?
Kopparin rooli ei ole seisoskelua omalla paikalla odottaen, että jotain tulee takakentälle kopiksi otettavaksi. Kun kärki pyrkii kentälle, pitää osata reagoida oikealla tavalla: koska haetaan rohkeasti edempää, koska annetaan tippua riskittömästi väliin.
– Yritämme toki saada etenijät pois, etteivät he pääsisi välilyönneillä kentälle. On kuitenkin tilanteita, joissa pitää antaa tippua väliin ja pelata varman päälle. Riippuu aina tilanteesta, saako hakea rohkeammin vai otetaanko varmemmin, Äkkinen avaa.
Vaihtotilanteessa tilanne muuttuu suhteessa tyhjälle kentälle pyrkimiseen. Vaihtolyönnit ovat usein luonteeltaan erilaisia, mitä mentäessä tyhjälle kentälle.
– Vaihtotilanteissa kopparit eivät usein saa ratkaista mitään, aika paljolti se on varmistelua. Kyllä takakentällekin tulee palloja vaihtotilanteissa, mutta ei ehkä ensisijaisesti lähdetä niitä hakemaan. Enemmän tulee pieniä vaihtolyöntejä ja lyöntejä saumoihin. Kolmosjatkeelle tulee toki vapaita välillä. Niitä saa sitten poimia pois.
Huippupesäpallossa kiinnitetään huomiota myös siihen, millainen lyöjä kulloinkin on mailanvarressa. Tämä saattaa vaikuttaa myös kopparipelissä siihen, miten kulloiseenkin pelaajaan suhtaudutaan. Vielä tässä ikäluokassa ei ole kuitenkaan niin selvää, millaisia lyöntejä kukin pelaaja lyö.
– Katsomme, ja ainakin itse katson, ennen tulevaa ottelua videolta edellistä peliä. Tietää hieman, mitä sieltä odottaa. En sanoisi, että tämän ikäisissä on vielä ihan sellaisia pelaajia, joista tietäisi varmaksi, että hän lyö tietyllä tavalla joka kerta, Äkkinen kertoo.
Toivottavasti kausi jatkuu
Kopparin yksi edellytys on luonnollisesti se, että pallo lähtee kädestä salamana ja kovaa. Heiton onnistuminen on tietysti pelkän hauiksen lisäksi heittotekninen kysymys. Tappoheitot takakentältä kotipesään ovat yksi pesäpallon tyylikkäimmistä suorituksista.
– Treeneissä tulee tietysti hiottua sitä, millainen heitto kulloiseenkin tilanteeseen on paras. Esimerkiksi onko tästä hyvä heittää pomppu. Treeneissä niitä yritetään heittää pelinomaisesti, ja lyöntiharjoituksissa toistoja tulee eniten. Pelissä tietysti pallo lähtee aina kovempaa, kun kyseessä on kuitenkin pelitilanne, Äkkinen naurahtaa.
Kopparin pitää olla mukana myös sisäpelissä. Äkkinen hoitaa tonttiaan kärkenä ja pelaa useimmiten numerolla yksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vaihtotilanteitakin osuisi kohdalle vähintään jossakin kohtaa pesisottelua. Myös lyöntien hiomiseen menee Viesti-pelaajalla treenitunteja.
– Tarvitsen ihan peruslyöntejä ja lyöntitoistoja, koska vaihtotilanteita tulee eteen. Samoja lyöntejä tarvitaan mentäessä kentälle. Omalla verkolla treenaan niitä aina yhteisten harjoitusten lisäksi.
Etenijänä on myös tärkeää, että pesiltä saa kunnon lähdöt. Se ratkaisee useimmiten sen, ehtiikö kulloisenkin välin suorittamaan riittävän nopeasti.
– Aika paljon on etua, jos pääsee lähtemään juoksemaan liikkeestä, eikä suorilta jaloilta. Jos jää huonoon asentoon ennen lähtöä, niin monestikaan ei ehdi.
Kaiken pitää osua kohdalleen sunnuntaina Kyrölässä puolivälieräkohtaamisessa. Tähän mennessä kausi on ollut duurivoittoinen, mutta nyt kaikki kauden aikana opitut repertuaarit pitää saada käyttöön. Äkkinen kertookin, että kausi on ollut tähän mennessä onnistunut.
– Ulkopelissä olen usein onnistunut kauden aikana hyvin. Talven aikana opettelin uusia lyöntejä kentälle menoa varten, joita olen saanut sisällä hyödynnettyä. Kausi on joukkueena mennyt myös hyvin B-tytöissä. Pääsimme karsinnoista tähän ylempään ja olemme puolivälierissä. Onhan se hienoa ja toivottavasti kausi jatkuu vielä, hän päättää.
MIKA PUKKINEN
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria