A-
A+
VÄHÄKYRÖ – Ei se sen kummemmalta tunnu, tokaisee Vähänkyrön vanhin asukas Alli Niemi. Hän täyttää 100 vuotta ensi lauantaina 13. lokakuuta. Merkkipäivää juhlistetaan samana päivänä Vähänkyrön uudella seurakuntatalolla.
Vähänkyrön kirkonkylässä omassa rivitaloasunnossaan asuvan eläkeläisen aika kuluu hyvin kotona. – Oon vähä ittepäinen. Itte pitää yrittää, on hänen mottonsa.
Niemi on edelleen varsinainen viherpeukalo. Kukkien kasvattaminen ja hoitaminen on tuottanut hänelle aina paljon iloa. – En osaasi olla iliman kukkia. Pelakuut nostin talaveksi sisälle. Käsityöt on ollu aina mun harrastus. Piänestä pitäen on pitäny tehrä ittelle rasoja ja sukkia.
Niemi lukee lehtiä ja kotimaisia historiallisia romaaneja. Hän kokoaa palapelejä. Niiden parissa kuluu aika mukavasti. Televisiosta hän katsoo Kauniit ja rohkeat- ja Emmerdale-sarjoja. Talvisin Niemi tykkää ruokkia lintuja. – Itte viä vähä keitänkin. Teen vaikka pannaria tai riisipuurua. Hyvin vähän käyn enää itte asioolla. Liikkua pitääs enemmän.
– Että mikäkö on pitkän elämän salaasuus? Ku tietääs! Oon elämäni sairastanu, mutta aina parantunu. Vähänkyrön vuodet oon ollu koko lailla hyväs kunnos, miettii Niemi. Kotitöihin ja kauppa-asioiden hoitoon hän saa apua Tervajoella ja Seinäjoella asuvilta tyttäriltään.
Alli Niemi (o.s. Vaahtera) syntyi Maalahdessa 13.10.1918. Suomen vapaussota oli hiljattain päättynyt.
Niemen vanhemmilla oli pieni maatila. Perheeseen syntyi 9 lasta, Alli oli keskimmäinen. – Nuorin sisarus ei ollu täyttäny vuottakaan, kun äiti kuoli. Olin alle kymmenen, kun lähärin ensimmäästä kertaa kesäksi paimeneksi. Seuraavanki kesän oli paimenes, sitä seuraavan lapsenlikkana. Niitä vuosia en karu, siinä oppi paljon, kertaa Niemi.
– Kotona oltihin kakarat päinsä ja isä. Kyllä lapset jää paliosta vaille, joilta äiti menöö. Koulua käytiin. Koulumatka oli pitkä. Ei silloon aurattu teitä, lumes kahalattiin. Työtä, työtä, työtä tehtihin.
Lue koko juttu maanantain Pohjankyröstä.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
VÄHÄKYRÖ – Ei se sen kummemmalta tunnu, tokaisee Vähänkyrön vanhin asukas Alli Niemi. Hän täyttää 100 vuotta ensi lauantaina 13. lokakuuta. Merkkipäivää juhlistetaan samana päivänä Vähänkyrön uudella seurakuntatalolla.
Vähänkyrön kirkonkylässä omassa rivitaloasunnossaan asuvan eläkeläisen aika kuluu hyvin kotona. – Oon vähä ittepäinen. Itte pitää yrittää, on hänen mottonsa.
Niemi on edelleen varsinainen viherpeukalo. Kukkien kasvattaminen ja hoitaminen on tuottanut hänelle aina paljon iloa. – En osaasi olla iliman kukkia. Pelakuut nostin talaveksi sisälle. Käsityöt on ollu aina mun harrastus. Piänestä pitäen on pitäny tehrä ittelle rasoja ja sukkia.
Niemi lukee lehtiä ja kotimaisia historiallisia romaaneja. Hän kokoaa palapelejä. Niiden parissa kuluu aika mukavasti. Televisiosta hän katsoo Kauniit ja rohkeat- ja Emmerdale-sarjoja. Talvisin Niemi tykkää ruokkia lintuja. – Itte viä vähä keitänkin. Teen vaikka pannaria tai riisipuurua. Hyvin vähän käyn enää itte asioolla. Liikkua pitääs enemmän.
– Että mikäkö on pitkän elämän salaasuus? Ku tietääs! Oon elämäni sairastanu, mutta aina parantunu. Vähänkyrön vuodet oon ollu koko lailla hyväs kunnos, miettii Niemi. Kotitöihin ja kauppa-asioiden hoitoon hän saa apua Tervajoella ja Seinäjoella asuvilta tyttäriltään.
Alli Niemi (o.s. Vaahtera) syntyi Maalahdessa 13.10.1918. Suomen vapaussota oli hiljattain päättynyt.
Niemen vanhemmilla oli pieni maatila. Perheeseen syntyi 9 lasta, Alli oli keskimmäinen. – Nuorin sisarus ei ollu täyttäny vuottakaan, kun äiti kuoli. Olin alle kymmenen, kun lähärin ensimmäästä kertaa kesäksi paimeneksi. Seuraavanki kesän oli paimenes, sitä seuraavan lapsenlikkana. Niitä vuosia en karu, siinä oppi paljon, kertaa Niemi.
– Kotona oltihin kakarat päinsä ja isä. Kyllä lapset jää paliosta vaille, joilta äiti menöö. Koulua käytiin. Koulumatka oli pitkä. Ei silloon aurattu teitä, lumes kahalattiin. Työtä, työtä, työtä tehtihin.
Lue koko juttu maanantain Pohjankyröstä.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
VÄHÄKYRÖ – Ei se sen kummemmalta tunnu, tokaisee Vähänkyrön vanhin asukas Alli Niemi. Hän täyttää 100 vuotta ensi lauantaina 13. lokakuuta. Merkkipäivää juhlistetaan samana päivänä Vähänkyrön uudella seurakuntatalolla.
Vähänkyrön kirkonkylässä omassa rivitaloasunnossaan asuvan eläkeläisen aika kuluu hyvin kotona. – Oon vähä ittepäinen. Itte pitää yrittää, on hänen mottonsa.
Niemi on edelleen varsinainen viherpeukalo. Kukkien kasvattaminen ja hoitaminen on tuottanut hänelle aina paljon iloa. – En osaasi olla iliman kukkia. Pelakuut nostin talaveksi sisälle. Käsityöt on ollu aina mun harrastus. Piänestä pitäen on pitäny tehrä ittelle rasoja ja sukkia.
Niemi lukee lehtiä ja kotimaisia historiallisia romaaneja. Hän kokoaa palapelejä. Niiden parissa kuluu aika mukavasti. Televisiosta hän katsoo Kauniit ja rohkeat- ja Emmerdale-sarjoja. Talvisin Niemi tykkää ruokkia lintuja. – Itte viä vähä keitänkin. Teen vaikka pannaria tai riisipuurua. Hyvin vähän käyn enää itte asioolla. Liikkua pitääs enemmän.
– Että mikäkö on pitkän elämän salaasuus? Ku tietääs! Oon elämäni sairastanu, mutta aina parantunu. Vähänkyrön vuodet oon ollu koko lailla hyväs kunnos, miettii Niemi. Kotitöihin ja kauppa-asioiden hoitoon hän saa apua Tervajoella ja Seinäjoella asuvilta tyttäriltään.
Alli Niemi (o.s. Vaahtera) syntyi Maalahdessa 13.10.1918. Suomen vapaussota oli hiljattain päättynyt.
Niemen vanhemmilla oli pieni maatila. Perheeseen syntyi 9 lasta, Alli oli keskimmäinen. – Nuorin sisarus ei ollu täyttäny vuottakaan, kun äiti kuoli. Olin alle kymmenen, kun lähärin ensimmäästä kertaa kesäksi paimeneksi. Seuraavanki kesän oli paimenes, sitä seuraavan lapsenlikkana. Niitä vuosia en karu, siinä oppi paljon, kertaa Niemi.
– Kotona oltihin kakarat päinsä ja isä. Kyllä lapset jää paliosta vaille, joilta äiti menöö. Koulua käytiin. Koulumatka oli pitkä. Ei silloon aurattu teitä, lumes kahalattiin. Työtä, työtä, työtä tehtihin.
Lue koko juttu maanantain Pohjankyröstä.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria