Pläkkyripelti häikäisee Fyrry-museon vieraan

VÄHÄKYRÖ Uudistunut pläkkyrimuseo Fyrry avattiin juhlamenoin Vähässäkyrössä Savilahti-talon vieressä. Vähässäkyrössä on pitkät pläkkyriperinteet, ja aikoinaan kunnan asukkaista jopa 30 prosenttia toimi tavalla tai toisella pläkkyreinä.

Uudistettu museo perehdyttää paikalliseen pläkkyriperinteeseen. Alan harrastajia on Vähässäkyrössä vielä tänäkin päivänä, vaikka pitkiä junalastillisia pläkkitavaraa ei enää lähdekään Tervajoen asemalta ympäri Suomen, kuten vielä vuosikymmeniä sitten.

Nyt perinne herää kuitenkin eloon uudistetussa museossa, jossa nähdään myös pläkkyreiden työnäytöksiä heinäkuun ajan keskiviikkoisin. Jo astuessaan museoon huomaa, mistä on kyse: museon takaseinä ja katto on tehty pläkkyreiden muotoilemista peltilevyistä.

– Pääsemme museossa tutustumaan ansionmukaisella tavalla pläkkyrihistoriaan ja perinteeseen, mikä on valtavan hieno kulttuuriteko. Mielestäni Vähäkyrö ja vähäkyröläiset ovat osoittaneet tämän paikallisyhteisön voimaa. Tässä projektissa sitä on tuotu yhteen ja saatu hieno homma aikaiseksi, Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyry sanoi.

– Pläkkyriperinne on osa meidän ylpeää teollisuushistoriaamme, ja sitä kelpaa esitellä muillekin. Kun on tällainen kesä ja kotiseutumatkailu ja kotimaanmatkailu ovat kunniassaan, toivottavasti väki löytää tänne uuteen hienoon museoon.

Pläkkyrimuseo on valaistu peltisillä valaisinlyhdyillä. Museossa on erilaisia pläkkyrityökaluja ja tuotteita, joita pläkkyrit ovat valmistaneet. Museon ikkunat on kuvitettu vanhoilla pläkkyreiden kuvilla ja museon käytävällä on historiallinen läpileikkaus pläkkyreiden vaiheista aikakausittain.

Kutsuvierasavajaisissa museo sai arkistoitavakseen myös Vähänkyrön Lions Clubin viime vuosituhannella kokoamia pläkkyrihaastatteluja ja muistiinpanoja. Avajaisiin soittotervehdys tuli hieman kauempaa, ja sen soittivat helsinkiläiset Samuli Rask ja Anu Rask.

Samuli Raskin juuret ovat Vähässäkyrössä, jossa hän viettää edelleen aikaa etenkin kesäisin.

– Asun Helsingissä ja olen sieltä kotoisin, mutta äiti on Merikaarrosta. Lapsesta asti olen vieraillut täällä noin kerran kuussa vanhempien kanssa. Nyt äidin kotitalo Merikaarrossa on kesäpaikkana. Vanhemmat ja me käymme siellä, Rask avaa linkkiään Vähäänkyröön.

Vähänkyrön pläkkyreille hän ei tiettävästi ole kuitenkaan sukua.

– En ainakaan tiedä, että meillä olisi ollut pläkkyreitä. On hienoa, että pienissäkin paikoissa on tällaista elämää ja perinteitä. Tosi hieno museo tästä on rakennettu, Rask kehuu.

MIKA PUKKINEN