Saara Aila näyttelee autistista Amaliaa, jolla on suojeleva yksinhuoltajaisä – Samanlainen onni jatkaa Jyrkän kunnianhimoista linjaa

Elina Koski

YLISTARO Tukityöllistetty Karoliina huomaa jo Amalian ja Karin kodin kynnyksellä, ettei hän työskentelisi päivähoitajana kovin tavallisessa perheessä. Yksinhuoltajaisän ja hänen teini-ikäisen tyttärensä arki perustuu säntilliseen aikatauluun ja järjestykseen.

Hyvää tarkoittava Karoliina panee lääkintävahtimestari Karin ja hänen autistisen tyttärensä säännöllisen elämän hyrskyn myrskyn.

Jyrkän sisäteatterin näytelmä Samanlainen onni kertoo autismista, isän ja tyttären suhteesta ja onnesta. Onko erilaisella ihmisellä oikeus onneen ja kuka onnen määrittelee? Voiko kahden ihmisen onni olla koskaan samanlaista?

Samanlainen onni (2011) on Kati Kaartisen kirjoittama näytelmä, jonka kantaesitys oli Teatteri Vantaassa. Sen jälkeen näytelmää on esitetty muun muassa Kuopion kaupunginteatterissa ja Ykspihlajan työväennäyttämöllä Kokkolassa.

Jyrkän sisänäyttämölle Samanlaisen onnen ohjaa Jaana Jokinen.

– Osa porukastamme ei ole tänä vuonna mukana ulkoteatterissa, mutta he halusivat tehdä jotain sisänäyttämölle.

Jokinen tutustui Kaartisen näytelmään jo viitisen vuotta sitten internetissä, ja se jäi mieleen kummittelemaan.

– Olen kohdannut työssäni autistisia ihmisiä, joten aihe ei pelottanut. Haluan päinvastoin vähän sohaista ja herätellä yleisöä siihen, että elämä voi olla myös tällaista eikä autismia tarvitse hävetä. Toivon, että näytelmän tarina auttaa ymmärtämään ihmistä.

Näyttelijöitä on neljä. Ylistarolaiset Lasse Kuismanen ja Saara Aila näyttelevät isää ja tytärtä. Nurmolainen Jenni Kangasluoma on tukityöllistetty, tomera Karoliina. Seinäjokelainen Iina Palo nähdään Amalian mielikuvitusystävänä, Erja Lehtisenä.

Harjoituksissa teatteriryhmä on keskustellut autimismin ilmenemismuodoista ja pohtinut, millaista Amalian ja Karin elämä olisi ilman sitä.

Saara Aila on saanut autismista tietoa verkosta, keskusteluista ja etenkin Ylen Kirjolla-ohjelmasta, jossa ihmiset kertovat, miten autismi vaikuttaa heidän elämäänsä.

– Aika vähän tiesin asiasta ennen tätä näytelmää.

Aila valmistautuu vuonna 2018 Jyrkässä alkaneen harrastajateatteriuransa isoimpaan ja vaikeimpaan rooliin.

– Muistettavaa on paljon, aihe on hankala ja olen näyttämöllä melkein koko ajan.

Lasse Kuismanen luonnehtii Samanlaista onnea isän ja tyttären kasvutarinaksi.

– Karin elämään ovat mahtuneet vain Amalia ja työ. Se on ollut hänen keinonsa selviytyä autistisen tyttären yksinhuoltajana. Hän on suojeleva isä, joka ei ymmärrä, että tytär ei ole enää lapsi. Sitten tulee Karoliina.

– Jonkin verran tiesin autismista ennen näytelmäharjoituksia. Aikuisena ymmärtää, ettei kaikki elämässä ole sileää. Uskon, että näytelmä laajentaa katsojan näkökulmia.

Jenni Kangasluoman mukaan näytelmän tarina on todenmukainen. Hänen omassa perheessään ja suvussaan on autismin kirjoa ja ADHD:tä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.

Myös Iina Palo tietää paljon autismista työnsä ja lähipiirinsä ihmisten kautta. Hän on kartuttanut tietojaan neuropsykiatrisista asioista lukemalla kirjallisuutta ja katsomalla dokumentteja.

– Häpeä autismista on mielestäni jonkin verran väistynyt, mutta olen huomannut, että autismiin liittyy pelkoa. Autismin kirjo on laaja. Kaikki eivät ole matematiikkaneroja niin kuin Sademies-elokuvassa, sillä kyse voi olla vaikkapa aistiyliherkkyydestä.

Saara Ailan ja Iina Palon mielestä näytelmää kannattaa tulla katsomaan, koska se murtaa hyväksyvästi ja lempeästi autismiin liittyviä ennakkoluuloja.

Näytelmän ensi-ilta on 18. maaliskuuta Kainaston nuorisoseurantalossa. Viimeinen esitys on 9. huhtikuuta.

Esitysten valo- ja äänimiehinä seurantalon salissa ovat tuttuun tapaan Jarkko Vuorela ja Martti Väisänen.