KOLUMNI 14.2.2024 Annika Kartano

Kohtaamiset luovat elinvoimaa

Presidentinvaalit kuohuttavat. Tuntuu, ettei mediassa ole nyt muusta puhuttu sotien lisäksi.

Poliittisilla linjauksilla sekä valtaapitävien kommenteilla on suuri merkitys jokaisen suomalaisen elämään.

Itse olen seurannut mielenkiinnolla, miten ehdokkaat ovat vastanneet kysymyksiin, joissa halutaan heidän näkemyksiänsä esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja maaseudun elinvoimaan. Sellaisiin kysymyksiin, jotka tuntuvat vaikuttavat meidän pohjalaisten arkeen yhä enemmän.

On ylpeys tuottaa paikallisesti kotimaista ruokaa, vaikka kuivuus, ääriolosuhteet ja megatrendit eivät tee siitä helppoa. On arvovalinta ja etuoikeus yrittää Kyrönmaalla. Toivon, että jokainen suomalainen saa jatkossakin elää ja yrittää siellä, missä haluaa.

Kaikille se ei enää ole itsestään selvää, kun palvelut keskitetään. Se on toki luonnollistakin. On fakta, ettei uusia veronmaksajia ja kuluttajia synny tarpeeksi.

Yhteiskunnan luomme me. Me yhdessä, mutta yksilöinä.

Jokaisen valinnoilla niin ruokakaupassa kuin sillä, mihin tapahtumiin osallistuu, on suuri merkitys.

Mielestäni ei saa jättää valtaa vain päättäjien käsiin ja ajatella, että heidän on demokraattisesti valittu ja heidän päätöksillänsä mennään, kun kerta meillä itsellämmekin on paljon valtaa siinä miten elinvoimaiselta saamme alueemme näyttämään ja kuulostamaan.

Sen mukaanhan päättäjät eli kanssamme tasavertaiset ihmiset niitä päätöksiä tekevät yritysten johtoportaissa, kunnanvaltuustossa ja eduskunnassa, eikö vain?

On selvää, että innovatiivinen teknologia, internet ja puhelimet sovelluksineen tuovat elämäämme paljon hyvää, esimerkiksi maatalouteen ja ihmisten väliseen kommunikointiin, mutta on myös fakta, että ne passivoivat meitä. Nuoret jo oireilevat pahaa oloaan ja ikäihmiset ovat yksinäisiä. Sotekustannusten vuoksi otetaan aina vaan lisää lainaa. Lähikauppa ei pysy pystyssä Facebook-peukutusten avulla.

Annammeko koukuttavan sosiaalisen median jyrätä ylitsemme ja viedä mukanaan elinvoimamme? Päättäjät eivät pelasta palveluitamme sen perusteella montako seuraajaa niillä on kanavillaan.

Tähän toivoisin päättäjiltä rohkeita valintoja. Jotta voimme turvata elinvoimamme, meillä tulee olla rajoja sosiaalisen median saatavuuteen ja puhelimen käyttöön. Tiettyyn pisteeseen asti sosiaalinen media luo yhteisöllisyyttä, mutta ne eivät korvaa aitoja kohtaamisia.

Vihapuhe vähenisi varmasti, kun emme olisi algoritmien eli tekoälyn tekemän virran vietävissä.

Voisimme yleisesti paremmin, kun kohtaisimme enemmän toisiamme arjessa. Tämä näkyisi varmasti päätösten teossa ja alueemme elinvoimassa.

Tein muutama viikko takaperin mittauksen, joka tutki muun muassa untani, palautumistani ja sykkeitä.

Oli ravistelevaa huomata, että jos olin selannut puhelinta pitkään juuri ennen nukahtamista, oli stressitasoni korkealla vielä kaksi tuntia nukahtamisen jälkeen. Aivot käsittelivät näkemäänsä vielä pitkään, vaikka koin puhelimen selaamisen viihdyttäväksi ja rentouttavaksi.

Älypuhelimet tehdään niin koukuttaviksi, että yksilöinä murrumme niiden tahtoon. En halua palata ajassa taaksepäin, mutta varmasti olemme samaa mieltä siitä, etteihän tämä nyt voi näin jatkua. Meidän kaikkien puolesta rohkenen sanoa, että tarvitsemme lisää rajoja ja rakkautta niin päättäjien taholta, kouluissa kuin arjessa.

Lukusuositukseksi annan Saisinko huomiosi? -kirjan (Perttu Pölönen, Otava, 2023).