A-
A+
Mika Pukkinen
VÄHÄKYRÖ Isokyröläinen Miika Greggilä, 25, on ruuvannut mopoja ja peltoautoja pienestä pitäen. Ensimmäiset moottorit hän purki ja korjaili kymmenisen vuotta sitten 14-15-vuotiaana.
Koneiden kanssa puuhaamisesta tuli harrastus, joka alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Greggilä oli viime vuosikymmenen lopulla mukana kaveriporukan projektissa, jonka aikana he rakensivat kilpa-auton.
Kilpuri saatiin viivalle ja toimintakykyiseksi. Muutkin kiinnostuivat näppärän nuoren mekaanikon palveluksista, ja päivätöiden jälkeen illat menivät yhä enemmän autojen kanssa värkätessä. Vuonna 2019 hän perusti lopulta toiminimen ja vuotta myöhemmin yrityksensä Gremi Oy:n.
Viitisen vuotta Greggilä on elättänyt itsensä yrittäjänä entisen harrastuksensa parissa.
– Olen monelle sanonut, etten käy töissä lainkaan, vain harrastan, Greggilä naurahtaa.
– Ensimmäinen projekti tehtiin tekemisen ilosta kavereiden kesken, mutta sitten homma otti tuulta allensa. Projekti luonnistui hyvin. Kyllä ne koneet hajosivatkin joskus, mutta niistä oppi, mikä toimii ja mikä ei. Paljon opetellaan juttuja kantapään kautta, mutta se on myös homman suola, hän sanoo.
Greggilä tekee Tervajoella sijaitsevalla pajallaan pääasiassa drifting- ja kiihdytysautoja. Hän on rakentanut kokonaisiakin autoja, mutta suurimmaksi osaksi työtunnit kuluvat moottoreiden parissa.
– Monet tekevät vain yhtä tiettyä moottoria, mutta minulla valikoima on laaja. Tässä käy muun muassa Volvoja, Fordeja, BMW:ta ja Mersuja. Välillä on kuutosia ja väillä kaseja. Kilpamoottorit ovat yleensä bensakoneita, sillä niistä vain saa enemmän löylyä.
– Moottorit ovat nykyään pieniä, mutta niistäkin saa tehoja irti, koska hyötysuhde on hyvä. Tuhat heppaa saa irti pienistäkin moottoreista siten, että ne silti toimivat.
Greggilän päämääränä on saada koneesta tehoja ulos mahdollisimman paljon niin, että moottori kuitenkin kestää kilpakäytössä.
– Olen tehnyt näitä sillä mentaliteetilla, että moottorin ei tarvitse olla kaikkein paras ja tehokkain. Ongelmana ei yleensä ole se, saadaanko tehoa tarpeeksi, vaan kestääkö se käyttöä. Pyrin tekemään sellaisen, että se kestää kisoissa ja sitä olisi mahdollisimman helppo huoltaa.
– Esimerkiksi driftingmoottorilla pitää ajaa sata tuntia lappu lattiassa. Suurimmassa osassa driftingautoja on kuitenkin vain 700-800 heppaa, koska ajaminen on helpompaa, jos voimaa ei ole liikaa.
Koneet saadaan kestämään paremmin esimerkiksi erilaisilla materiaaleilla ja metallipinnoitteilla. Hän sanoo, että moottorien kanssa puuhaamisessa oppiminen ei lopu koskaan. Ainoa rajoittava tekijä on luonnollinen.
– Fysiikan lait ovat suurin rajoite. Niitä on yritetty rikkoa, mutta ei se vielä tähän mennessä ole onnistunut, Greggilä hymyilee.
Tervajoella sijaitsevalla pajalla on rakennettu moottoreita myös ulkomaille. Asiakkaita on ollut Suomen lisäksi muun muassa Ruotsista, Saksasta ja Virosta. Greggilän rakentamia osia on lähtenyt myös Yhdysvaltoihin.
– Moni tiimi tekee nykyään YouTubea, missä tiimit seuraavat toistensa tekemisiä. Ulkomailla joku tiimi voinut katsoa, että nämä ovat tehneet tällaisen jutun ja heillä on samantyylinen projekti menossa. Niiden kautta on tullut yhteydenottoja. Olen sitten sanonut, että voin tehdä samanlaisen.
Työssä on myös tietynlaista sesonkiluontoisuutta, sillä talvella autoja fiksataan kuntoon, mutta kesät menevät kilparadoilla. Suvikuukausina Greggilä on toiminut drifting- ja kiihdytystiimien mekaanikkona. Viime vuonna hän kiersi Drifting Masters European Championship -sarjaa tiimin mukana.
DMEC on maanosan kovin driftingsarja, jossa kilpailijoita on ympäri maailman.
– Isompia remontteja ei yleensä tehdä kauden aikana. Välillä toki joudutaan tekemään johonkin autoon nopeasti moottori, jos on sattunut katastrofi.
– Viime kesänä jouduin tekemään kaksi moottoria. Välissä tultiin Euroopasta lentokoneella kotiin, tehtiin moottori kauhealla kiireellä ja lähdettiin seuraavaan kisaan. Välillä se on sellaista hullunmyllyä, ettei varmaan sovi kaikille. Unettomia öitäkin oli, mutta tämä on enemmän elämäntapa, Greggilä luonnehtii.
Myös tulevana kesänä edessä on kisaviikkoja kotimaassa ja maailmalla.
– Ainakin kiihdytyshommiin lähden taas ensi kesänä. Ruotsissa on kisoja ja Saksaan lähden Iron driftingiin. Ensi kesänäkin menee yhtäkkiä varmaan 4-5 viikkoa tuolla maailmalla, Greggilä arvioi.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Mika Pukkinen
VÄHÄKYRÖ Isokyröläinen Miika Greggilä, 25, on ruuvannut mopoja ja peltoautoja pienestä pitäen. Ensimmäiset moottorit hän purki ja korjaili kymmenisen vuotta sitten 14-15-vuotiaana.
Koneiden kanssa puuhaamisesta tuli harrastus, joka alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Greggilä oli viime vuosikymmenen lopulla mukana kaveriporukan projektissa, jonka aikana he rakensivat kilpa-auton.
Kilpuri saatiin viivalle ja toimintakykyiseksi. Muutkin kiinnostuivat näppärän nuoren mekaanikon palveluksista, ja päivätöiden jälkeen illat menivät yhä enemmän autojen kanssa värkätessä. Vuonna 2019 hän perusti lopulta toiminimen ja vuotta myöhemmin yrityksensä Gremi Oy:n.
Viitisen vuotta Greggilä on elättänyt itsensä yrittäjänä entisen harrastuksensa parissa.
– Olen monelle sanonut, etten käy töissä lainkaan, vain harrastan, Greggilä naurahtaa.
– Ensimmäinen projekti tehtiin tekemisen ilosta kavereiden kesken, mutta sitten homma otti tuulta allensa. Projekti luonnistui hyvin. Kyllä ne koneet hajosivatkin joskus, mutta niistä oppi, mikä toimii ja mikä ei. Paljon opetellaan juttuja kantapään kautta, mutta se on myös homman suola, hän sanoo.
Greggilä tekee Tervajoella sijaitsevalla pajallaan pääasiassa drifting- ja kiihdytysautoja. Hän on rakentanut kokonaisiakin autoja, mutta suurimmaksi osaksi työtunnit kuluvat moottoreiden parissa.
– Monet tekevät vain yhtä tiettyä moottoria, mutta minulla valikoima on laaja. Tässä käy muun muassa Volvoja, Fordeja, BMW:ta ja Mersuja. Välillä on kuutosia ja väillä kaseja. Kilpamoottorit ovat yleensä bensakoneita, sillä niistä vain saa enemmän löylyä.
– Moottorit ovat nykyään pieniä, mutta niistäkin saa tehoja irti, koska hyötysuhde on hyvä. Tuhat heppaa saa irti pienistäkin moottoreista siten, että ne silti toimivat.
Greggilän päämääränä on saada koneesta tehoja ulos mahdollisimman paljon niin, että moottori kuitenkin kestää kilpakäytössä.
– Olen tehnyt näitä sillä mentaliteetilla, että moottorin ei tarvitse olla kaikkein paras ja tehokkain. Ongelmana ei yleensä ole se, saadaanko tehoa tarpeeksi, vaan kestääkö se käyttöä. Pyrin tekemään sellaisen, että se kestää kisoissa ja sitä olisi mahdollisimman helppo huoltaa.
– Esimerkiksi driftingmoottorilla pitää ajaa sata tuntia lappu lattiassa. Suurimmassa osassa driftingautoja on kuitenkin vain 700-800 heppaa, koska ajaminen on helpompaa, jos voimaa ei ole liikaa.
Koneet saadaan kestämään paremmin esimerkiksi erilaisilla materiaaleilla ja metallipinnoitteilla. Hän sanoo, että moottorien kanssa puuhaamisessa oppiminen ei lopu koskaan. Ainoa rajoittava tekijä on luonnollinen.
– Fysiikan lait ovat suurin rajoite. Niitä on yritetty rikkoa, mutta ei se vielä tähän mennessä ole onnistunut, Greggilä hymyilee.
Tervajoella sijaitsevalla pajalla on rakennettu moottoreita myös ulkomaille. Asiakkaita on ollut Suomen lisäksi muun muassa Ruotsista, Saksasta ja Virosta. Greggilän rakentamia osia on lähtenyt myös Yhdysvaltoihin.
– Moni tiimi tekee nykyään YouTubea, missä tiimit seuraavat toistensa tekemisiä. Ulkomailla joku tiimi voinut katsoa, että nämä ovat tehneet tällaisen jutun ja heillä on samantyylinen projekti menossa. Niiden kautta on tullut yhteydenottoja. Olen sitten sanonut, että voin tehdä samanlaisen.
Työssä on myös tietynlaista sesonkiluontoisuutta, sillä talvella autoja fiksataan kuntoon, mutta kesät menevät kilparadoilla. Suvikuukausina Greggilä on toiminut drifting- ja kiihdytystiimien mekaanikkona. Viime vuonna hän kiersi Drifting Masters European Championship -sarjaa tiimin mukana.
DMEC on maanosan kovin driftingsarja, jossa kilpailijoita on ympäri maailman.
– Isompia remontteja ei yleensä tehdä kauden aikana. Välillä toki joudutaan tekemään johonkin autoon nopeasti moottori, jos on sattunut katastrofi.
– Viime kesänä jouduin tekemään kaksi moottoria. Välissä tultiin Euroopasta lentokoneella kotiin, tehtiin moottori kauhealla kiireellä ja lähdettiin seuraavaan kisaan. Välillä se on sellaista hullunmyllyä, ettei varmaan sovi kaikille. Unettomia öitäkin oli, mutta tämä on enemmän elämäntapa, Greggilä luonnehtii.
Myös tulevana kesänä edessä on kisaviikkoja kotimaassa ja maailmalla.
– Ainakin kiihdytyshommiin lähden taas ensi kesänä. Ruotsissa on kisoja ja Saksaan lähden Iron driftingiin. Ensi kesänäkin menee yhtäkkiä varmaan 4-5 viikkoa tuolla maailmalla, Greggilä arvioi.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Mika Pukkinen
VÄHÄKYRÖ Isokyröläinen Miika Greggilä, 25, on ruuvannut mopoja ja peltoautoja pienestä pitäen. Ensimmäiset moottorit hän purki ja korjaili kymmenisen vuotta sitten 14-15-vuotiaana.
Koneiden kanssa puuhaamisesta tuli harrastus, joka alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Greggilä oli viime vuosikymmenen lopulla mukana kaveriporukan projektissa, jonka aikana he rakensivat kilpa-auton.
Kilpuri saatiin viivalle ja toimintakykyiseksi. Muutkin kiinnostuivat näppärän nuoren mekaanikon palveluksista, ja päivätöiden jälkeen illat menivät yhä enemmän autojen kanssa värkätessä. Vuonna 2019 hän perusti lopulta toiminimen ja vuotta myöhemmin yrityksensä Gremi Oy:n.
Viitisen vuotta Greggilä on elättänyt itsensä yrittäjänä entisen harrastuksensa parissa.
– Olen monelle sanonut, etten käy töissä lainkaan, vain harrastan, Greggilä naurahtaa.
– Ensimmäinen projekti tehtiin tekemisen ilosta kavereiden kesken, mutta sitten homma otti tuulta allensa. Projekti luonnistui hyvin. Kyllä ne koneet hajosivatkin joskus, mutta niistä oppi, mikä toimii ja mikä ei. Paljon opetellaan juttuja kantapään kautta, mutta se on myös homman suola, hän sanoo.
Greggilä tekee Tervajoella sijaitsevalla pajallaan pääasiassa drifting- ja kiihdytysautoja. Hän on rakentanut kokonaisiakin autoja, mutta suurimmaksi osaksi työtunnit kuluvat moottoreiden parissa.
– Monet tekevät vain yhtä tiettyä moottoria, mutta minulla valikoima on laaja. Tässä käy muun muassa Volvoja, Fordeja, BMW:ta ja Mersuja. Välillä on kuutosia ja väillä kaseja. Kilpamoottorit ovat yleensä bensakoneita, sillä niistä vain saa enemmän löylyä.
– Moottorit ovat nykyään pieniä, mutta niistäkin saa tehoja irti, koska hyötysuhde on hyvä. Tuhat heppaa saa irti pienistäkin moottoreista siten, että ne silti toimivat.
Greggilän päämääränä on saada koneesta tehoja ulos mahdollisimman paljon niin, että moottori kuitenkin kestää kilpakäytössä.
– Olen tehnyt näitä sillä mentaliteetilla, että moottorin ei tarvitse olla kaikkein paras ja tehokkain. Ongelmana ei yleensä ole se, saadaanko tehoa tarpeeksi, vaan kestääkö se käyttöä. Pyrin tekemään sellaisen, että se kestää kisoissa ja sitä olisi mahdollisimman helppo huoltaa.
– Esimerkiksi driftingmoottorilla pitää ajaa sata tuntia lappu lattiassa. Suurimmassa osassa driftingautoja on kuitenkin vain 700-800 heppaa, koska ajaminen on helpompaa, jos voimaa ei ole liikaa.
Koneet saadaan kestämään paremmin esimerkiksi erilaisilla materiaaleilla ja metallipinnoitteilla. Hän sanoo, että moottorien kanssa puuhaamisessa oppiminen ei lopu koskaan. Ainoa rajoittava tekijä on luonnollinen.
– Fysiikan lait ovat suurin rajoite. Niitä on yritetty rikkoa, mutta ei se vielä tähän mennessä ole onnistunut, Greggilä hymyilee.
Tervajoella sijaitsevalla pajalla on rakennettu moottoreita myös ulkomaille. Asiakkaita on ollut Suomen lisäksi muun muassa Ruotsista, Saksasta ja Virosta. Greggilän rakentamia osia on lähtenyt myös Yhdysvaltoihin.
– Moni tiimi tekee nykyään YouTubea, missä tiimit seuraavat toistensa tekemisiä. Ulkomailla joku tiimi voinut katsoa, että nämä ovat tehneet tällaisen jutun ja heillä on samantyylinen projekti menossa. Niiden kautta on tullut yhteydenottoja. Olen sitten sanonut, että voin tehdä samanlaisen.
Työssä on myös tietynlaista sesonkiluontoisuutta, sillä talvella autoja fiksataan kuntoon, mutta kesät menevät kilparadoilla. Suvikuukausina Greggilä on toiminut drifting- ja kiihdytystiimien mekaanikkona. Viime vuonna hän kiersi Drifting Masters European Championship -sarjaa tiimin mukana.
DMEC on maanosan kovin driftingsarja, jossa kilpailijoita on ympäri maailman.
– Isompia remontteja ei yleensä tehdä kauden aikana. Välillä toki joudutaan tekemään johonkin autoon nopeasti moottori, jos on sattunut katastrofi.
– Viime kesänä jouduin tekemään kaksi moottoria. Välissä tultiin Euroopasta lentokoneella kotiin, tehtiin moottori kauhealla kiireellä ja lähdettiin seuraavaan kisaan. Välillä se on sellaista hullunmyllyä, ettei varmaan sovi kaikille. Unettomia öitäkin oli, mutta tämä on enemmän elämäntapa, Greggilä luonnehtii.
Myös tulevana kesänä edessä on kisaviikkoja kotimaassa ja maailmalla.
– Ainakin kiihdytyshommiin lähden taas ensi kesänä. Ruotsissa on kisoja ja Saksaan lähden Iron driftingiin. Ensi kesänäkin menee yhtäkkiä varmaan 4-5 viikkoa tuolla maailmalla, Greggilä arvioi.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria