Murteen häviäminen murentaa paikkakuntien omaleimaisuutta

Ei saa kreiskootella, koska kaluumet voi vaikka kylymettyä, varsinki jos vanthut on kissahtanu

KYRÖNMAA Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannien järjestämässä murretapahtumassa Laihialla kuultiin pieniä tarinoita lähikuntien ihmisten kertomana ja tietysti omalla murteellaan. Tosiasiahan on, että vaikka naapurikuntia ollaankin, murteessa on silti pieniä eroja. Kertojina olivat Isonkyrön, Jurvan, Laihian, Vaasan ja Vähänkyrön edustajat.

Murreseuran puheenjohtaja Jorma Aro kertoi yhdistyksen haluavan tallentaa murretta kun se vielä on mahdollista.

– Nyt on vielä se aika, että aitoja murteen taitajia löytyy, mutta ei enää 10 vuoden päästä.

Seura järjestää useita vastaavia tilaisuuksia eri puolilla Etelä-Pohjanmaata.

– Se käsittää vanhan, kulttuurisen Etelä-Pohjanmaan Vaasaa myöden. Aloitimme Alahärmästä, sitten mentiin Ähtäriin ja tämä on neljäs tilaisuus. Koostamme näistä tilaisuuksista yhteisen DVD-nauhan. Kulttuurirahasto on tukenut tätä hanketta, hän selittää taustaa.

Murre on häviävää kansanperinnettä.

– Siinä menetetään paljon määrätynlaista omaleimaisuutta kun murteet häviävät, Aro toteaa.

Iäkkäillä ihmisillä on murre säilynyt aika hyvin, mutta muuten kieli on kaikkialla muuttunut lähes samanlaiseksi yleiskieleksi, jossa on säilynyt joitakin murteellisia ilmaisuja.

Aro tenttasi myös paikalla ollutta yleisöä murresanoista, joita ei enää yleisesti käytetä. Hyvin niiden merkitys kuitenkin tiedettiin.

Näiden tapahtumien lisäksi murteet nostetaan esiin kesällä järjestettävässä murteella puhumisen SM-kilpailussa. Se järjestetään Spelien yhteydessä Ilmajoella elokuun alussa.

– Toivomme saavamme sinne oman alueen lisäksi esimerkiksi Tampereen murretta ja Stadin slangia puhuvia henkilöitä, Aro mainitsi.

Vähääkyröä murretapahtumassa edusti Asko Gråholm, joka kertoili värikkäästi entisajan arkielämästä ja ihmisistä.

– Muutamia murresanoja jouruun oikeen miettimähän, hän tunnusti valmistautumisestaan.

Juttu sisälsi muun muassa seuraavanlaisen lauseen: ”Ei saa kreiskootella, koska kaluumet voi vaikka kylymettyä, varsinki jos vanthut on kissahtanu.” Mitä lause tarkoittaa, voi itse kukin miettiä.

Koska hän tunnusti puhuvansa paljon ja omalla murteellaan tulee joskus tilanteita, jolloin kuulijalle pitää selittää jonkin sanan tai ilmaisun merkitys. Yleisesti hänen kielenkäyttöönsä suhtaudutaan myönteisesti oli puhekaveri mistä päin tahansa.

– Murteesta ei ikänä oo ollu haittaa. Se on isoo etu.

Gråholm sanoo vaalivansa murretta etenkin äitinsä puolesta.

Murreseuran aktiivi jäsen, jurvalainen Kalervo Puskala, mainitsee esimerkiksi Jurvan ja Laihian murteissa olevan joitakin eroavaisuuksia, vaikka muuten puheenparsi on pitkälle samanlaista johtuen yhteisestä historiastakin.

– Kun Jurvassa sanotaan porstua, se on Laihialla porstuna.

Puskala kertoo käyneensä koulua aikana, jolloin murteen puhumista piti koulussa välttää. Hän on kuitenkin aina arvostanut murretta, ja käyttää sitä yleisesti. Siihen liittyen hän kertoo jutun ison valokuvanäyttelyn avajaistapahtumasta Vaasassa, jossa hänen piti pitää avajaispuhe.

– Paikalla ollut Tapani Tammenpää sanoi mulle, että ”sää paikoin vähän hienostelit”, sillä yritin puhua kirjakielellä välillä.

Hänkin murehtii puhutun kielen muuntumista.

– Tänä päivänä yleiskielikin on muuttunut niin, että se on kaikkea muuta kuin kirjakieltä.

ARJA KORJUS-HIETALA