A-
A+
Arto Ratinen kuvasi talventörröttäjiä marraskuun lopulla ennen auringon nousua.
Arto Ratinen
Helteinen kesä on takana ja hyvä niin. En jäänyt sitä yhtään kaipaamaan. Töissä lämpömittari näytti +28 astetta heti aamusta, noustakseen iltapäivällä yli +30 asteen, vaikka kaikki ovet ja ikkunat olivat auki.
Kesälomalla ei ollut juurikaan helpompaa. Aamulla viiden aikaan pystyi käymään koiran kanssa lenkillä. Puolenpäivän jälkeen ei pystynyt juuri muuta tekemään kuin makaamaan sohvalla ja lukemaan kirjaa sekä valittamaan kuumuutta.
Kesästä ei jäänyt juuri kerrottavaa, paitsi että sain pähkähullun kuvausidean. Luontokuvaus on jo jonkin aikaa hiipunut, tuntuu etten löydä enää uusia ideoita.
Luontokuva-lehdestä luin SLV:n puheenjohtajan keksineen idean kuvata asuntonsa ja kesämökkinsä lähiympäristöstä sata eri lintulajia vuoden aikana. Määrä ei täyttynyt, oli päässyt muistaakseni kuitenkin yli kahdeksankymmenen.
Lintuja en kuitenkaan lähtisi kuvaamaan. Minun kärsivällisyydelläni, joka on tunnetusti lyhyt, ei kauaa piilokojussa jaksaisi istua että saisin hyviä kuvia.
Sen sijaan kasvit voisi olla sellainen aihe. Riittää kun kiertelee kameran kanssa metsiä ja pellon pientareita sekä kuvaa kaiken löytämänsä luonnonvaraisen kukkivan kasvin. Ostin tehtävään sopivan makro-objektiivin jolla pääsee kuvaamaan pieniäkin kohteita riittävän läheltä.
Aloitin urakkani heinäkuun alussa. Tällä hetkellä kasassa on jotain 30-40 lajia joten töitä joutuu vielä tekemään runsaasti saadakseni sata eri lajia täyteen. Paras kuvausaika on kuitenkin maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun.
Syksy jatkui samanlaisena kuin kesä, lämpimänä ja kuivana. Pitkästä aikaa saimme Pohjanmaallekin sentään kunnon ruskan. Kuvasin minkä muilta töiltäni ehdin.
Lokakuun lämpöennätyskin meni rikki, kun 14.10. mitattiin Kruunupyyssä 20,9 astetta. Paljon ei siitä jääty Ylistarossakaan, sillä Pelmaalla mitattiin 20,6 astetta.
Enpä ole koskaan aikaisemmin lokakuussa ottanut ruskakuvia t-paita päällä. Tulipahan nyt tuokin ihme koettua. En silti ollut kuviini tyytyväinen, taitaa olla sama ongelma kaikilla kuvaajilla.
Eipä silti, kuvatessani olo oli alakuloinen. Luin lehdestä, että Kyrönmaan luontokuvaillassakin kaksi kertaa pääesiintyjänä ollut kurikkalainen luontokuvaaja Petri Kapanen oli kuollut 9. lokakuuta äkillisesti vakavan sairauden murtamana, vain 62 vuotiaana. Kapanen tunnettiin upeista ja värikkäistä kasvi- ja maisemakuvistaan. Hän hallitsi poikkeuksellisen hyvin valon käytön kuvissaan. Viime vuosinaan hän kuvasi myös kiiltomatoja, joista on todella vaikea saada hyviä kuvia, mutta Petrille sekään ei tuottanut vaikeuksia. Kapasen poismeno jätti pohjalaiseen luontokuvaukseen suuren aukon, jota kukaan ei pysty täyttämään.
Tätä kirjoittaessa joulukuu on ehtinyt jo puoliväliin. Syyssateita ei vieläkään ole tullut, vuosi on ollut harvinaisen kuiva.
Talvi yrittää tehdä tuloaan, välillä satelee räntää, sitten lunta ja taas vettä, kunnes kaikki alkaa taas alusta.
Marraskuun lopussa oli sunnuntai-aamuna maassa paksu kuura. Ennen auringon nousua valaistus näytti hyvältä. Idässä taivas oli oranssi, lännessä täysikuu ja pastellin sävyinen taivas.
Ennen yhdeksää lähdin pellolle kuvaamaan talventörröttäjiä. Välillä konttien, välillä kuuraisessa pellossa maaten kuvasin minkä ehdin.
Puolen tunnin kuluttua paras valo oli ohi, aurinko oli noussut. Vihdoinkin olin melko tyytyväinen kuvasaaliiseeni. Olisipa vain useammin tällaisia kelejä.
ARTO RATINEN
Kirjoittaja on luontokuvaaja Ylistarosta.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Arto Ratinen kuvasi talventörröttäjiä marraskuun lopulla ennen auringon nousua.
Arto Ratinen
Helteinen kesä on takana ja hyvä niin. En jäänyt sitä yhtään kaipaamaan. Töissä lämpömittari näytti +28 astetta heti aamusta, noustakseen iltapäivällä yli +30 asteen, vaikka kaikki ovet ja ikkunat olivat auki.
Kesälomalla ei ollut juurikaan helpompaa. Aamulla viiden aikaan pystyi käymään koiran kanssa lenkillä. Puolenpäivän jälkeen ei pystynyt juuri muuta tekemään kuin makaamaan sohvalla ja lukemaan kirjaa sekä valittamaan kuumuutta.
Kesästä ei jäänyt juuri kerrottavaa, paitsi että sain pähkähullun kuvausidean. Luontokuvaus on jo jonkin aikaa hiipunut, tuntuu etten löydä enää uusia ideoita.
Luontokuva-lehdestä luin SLV:n puheenjohtajan keksineen idean kuvata asuntonsa ja kesämökkinsä lähiympäristöstä sata eri lintulajia vuoden aikana. Määrä ei täyttynyt, oli päässyt muistaakseni kuitenkin yli kahdeksankymmenen.
Lintuja en kuitenkaan lähtisi kuvaamaan. Minun kärsivällisyydelläni, joka on tunnetusti lyhyt, ei kauaa piilokojussa jaksaisi istua että saisin hyviä kuvia.
Sen sijaan kasvit voisi olla sellainen aihe. Riittää kun kiertelee kameran kanssa metsiä ja pellon pientareita sekä kuvaa kaiken löytämänsä luonnonvaraisen kukkivan kasvin. Ostin tehtävään sopivan makro-objektiivin jolla pääsee kuvaamaan pieniäkin kohteita riittävän läheltä.
Aloitin urakkani heinäkuun alussa. Tällä hetkellä kasassa on jotain 30-40 lajia joten töitä joutuu vielä tekemään runsaasti saadakseni sata eri lajia täyteen. Paras kuvausaika on kuitenkin maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun.
Syksy jatkui samanlaisena kuin kesä, lämpimänä ja kuivana. Pitkästä aikaa saimme Pohjanmaallekin sentään kunnon ruskan. Kuvasin minkä muilta töiltäni ehdin.
Lokakuun lämpöennätyskin meni rikki, kun 14.10. mitattiin Kruunupyyssä 20,9 astetta. Paljon ei siitä jääty Ylistarossakaan, sillä Pelmaalla mitattiin 20,6 astetta.
Enpä ole koskaan aikaisemmin lokakuussa ottanut ruskakuvia t-paita päällä. Tulipahan nyt tuokin ihme koettua. En silti ollut kuviini tyytyväinen, taitaa olla sama ongelma kaikilla kuvaajilla.
Eipä silti, kuvatessani olo oli alakuloinen. Luin lehdestä, että Kyrönmaan luontokuvaillassakin kaksi kertaa pääesiintyjänä ollut kurikkalainen luontokuvaaja Petri Kapanen oli kuollut 9. lokakuuta äkillisesti vakavan sairauden murtamana, vain 62 vuotiaana. Kapanen tunnettiin upeista ja värikkäistä kasvi- ja maisemakuvistaan. Hän hallitsi poikkeuksellisen hyvin valon käytön kuvissaan. Viime vuosinaan hän kuvasi myös kiiltomatoja, joista on todella vaikea saada hyviä kuvia, mutta Petrille sekään ei tuottanut vaikeuksia. Kapasen poismeno jätti pohjalaiseen luontokuvaukseen suuren aukon, jota kukaan ei pysty täyttämään.
Tätä kirjoittaessa joulukuu on ehtinyt jo puoliväliin. Syyssateita ei vieläkään ole tullut, vuosi on ollut harvinaisen kuiva.
Talvi yrittää tehdä tuloaan, välillä satelee räntää, sitten lunta ja taas vettä, kunnes kaikki alkaa taas alusta.
Marraskuun lopussa oli sunnuntai-aamuna maassa paksu kuura. Ennen auringon nousua valaistus näytti hyvältä. Idässä taivas oli oranssi, lännessä täysikuu ja pastellin sävyinen taivas.
Ennen yhdeksää lähdin pellolle kuvaamaan talventörröttäjiä. Välillä konttien, välillä kuuraisessa pellossa maaten kuvasin minkä ehdin.
Puolen tunnin kuluttua paras valo oli ohi, aurinko oli noussut. Vihdoinkin olin melko tyytyväinen kuvasaaliiseeni. Olisipa vain useammin tällaisia kelejä.
ARTO RATINEN
Kirjoittaja on luontokuvaaja Ylistarosta.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Arto Ratinen kuvasi talventörröttäjiä marraskuun lopulla ennen auringon nousua.
Arto Ratinen
Helteinen kesä on takana ja hyvä niin. En jäänyt sitä yhtään kaipaamaan. Töissä lämpömittari näytti +28 astetta heti aamusta, noustakseen iltapäivällä yli +30 asteen, vaikka kaikki ovet ja ikkunat olivat auki.
Kesälomalla ei ollut juurikaan helpompaa. Aamulla viiden aikaan pystyi käymään koiran kanssa lenkillä. Puolenpäivän jälkeen ei pystynyt juuri muuta tekemään kuin makaamaan sohvalla ja lukemaan kirjaa sekä valittamaan kuumuutta.
Kesästä ei jäänyt juuri kerrottavaa, paitsi että sain pähkähullun kuvausidean. Luontokuvaus on jo jonkin aikaa hiipunut, tuntuu etten löydä enää uusia ideoita.
Luontokuva-lehdestä luin SLV:n puheenjohtajan keksineen idean kuvata asuntonsa ja kesämökkinsä lähiympäristöstä sata eri lintulajia vuoden aikana. Määrä ei täyttynyt, oli päässyt muistaakseni kuitenkin yli kahdeksankymmenen.
Lintuja en kuitenkaan lähtisi kuvaamaan. Minun kärsivällisyydelläni, joka on tunnetusti lyhyt, ei kauaa piilokojussa jaksaisi istua että saisin hyviä kuvia.
Sen sijaan kasvit voisi olla sellainen aihe. Riittää kun kiertelee kameran kanssa metsiä ja pellon pientareita sekä kuvaa kaiken löytämänsä luonnonvaraisen kukkivan kasvin. Ostin tehtävään sopivan makro-objektiivin jolla pääsee kuvaamaan pieniäkin kohteita riittävän läheltä.
Aloitin urakkani heinäkuun alussa. Tällä hetkellä kasassa on jotain 30-40 lajia joten töitä joutuu vielä tekemään runsaasti saadakseni sata eri lajia täyteen. Paras kuvausaika on kuitenkin maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun.
Syksy jatkui samanlaisena kuin kesä, lämpimänä ja kuivana. Pitkästä aikaa saimme Pohjanmaallekin sentään kunnon ruskan. Kuvasin minkä muilta töiltäni ehdin.
Lokakuun lämpöennätyskin meni rikki, kun 14.10. mitattiin Kruunupyyssä 20,9 astetta. Paljon ei siitä jääty Ylistarossakaan, sillä Pelmaalla mitattiin 20,6 astetta.
Enpä ole koskaan aikaisemmin lokakuussa ottanut ruskakuvia t-paita päällä. Tulipahan nyt tuokin ihme koettua. En silti ollut kuviini tyytyväinen, taitaa olla sama ongelma kaikilla kuvaajilla.
Eipä silti, kuvatessani olo oli alakuloinen. Luin lehdestä, että Kyrönmaan luontokuvaillassakin kaksi kertaa pääesiintyjänä ollut kurikkalainen luontokuvaaja Petri Kapanen oli kuollut 9. lokakuuta äkillisesti vakavan sairauden murtamana, vain 62 vuotiaana. Kapanen tunnettiin upeista ja värikkäistä kasvi- ja maisemakuvistaan. Hän hallitsi poikkeuksellisen hyvin valon käytön kuvissaan. Viime vuosinaan hän kuvasi myös kiiltomatoja, joista on todella vaikea saada hyviä kuvia, mutta Petrille sekään ei tuottanut vaikeuksia. Kapasen poismeno jätti pohjalaiseen luontokuvaukseen suuren aukon, jota kukaan ei pysty täyttämään.
Tätä kirjoittaessa joulukuu on ehtinyt jo puoliväliin. Syyssateita ei vieläkään ole tullut, vuosi on ollut harvinaisen kuiva.
Talvi yrittää tehdä tuloaan, välillä satelee räntää, sitten lunta ja taas vettä, kunnes kaikki alkaa taas alusta.
Marraskuun lopussa oli sunnuntai-aamuna maassa paksu kuura. Ennen auringon nousua valaistus näytti hyvältä. Idässä taivas oli oranssi, lännessä täysikuu ja pastellin sävyinen taivas.
Ennen yhdeksää lähdin pellolle kuvaamaan talventörröttäjiä. Välillä konttien, välillä kuuraisessa pellossa maaten kuvasin minkä ehdin.
Puolen tunnin kuluttua paras valo oli ohi, aurinko oli noussut. Vihdoinkin olin melko tyytyväinen kuvasaaliiseeni. Olisipa vain useammin tällaisia kelejä.
ARTO RATINEN
Kirjoittaja on luontokuvaaja Ylistarosta.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria