Unelmoikaa rohkeasti ja avatkaa uusia ovia

Elina Koski

YLISTARO Ylistaron lukion ylioppilaat lähetettiin lakkiaisjuhlasta tavoittelemaan unelmiaan ja tekemään töitä niiden hyväksi. Lukion ja yläkoulun rehtori Kirsi Sippola kehotti nuoria olemaan ylpeitä itsestään ja valkolakistaan, mutta muistutti, että se on vasta alkua. Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä.

– Teillä on kaikki eväät kohdata tulevaisuus. Olette oppineet lukiossa myös yhteistyötä ja ongelmanratkaisua. Olette kasvaneet ihmisinä.

– Älkää murehtiko liikaa. Menkää rohkeasti kohti uusia tuulia. Suomi tarvitsee nuorten elinvoimaa, uudistumiskykyä ja rohkeutta. Uskaltakaa unelmoida, Sippola evästi.

Ylioppilaan puheen pitänyt Viljami Valli totesi, että jokainen lakitettu on kulkenut ylioppilaaksi oman ainutlaatuisen polkunsa.

– Emme tehneet tätä yksin. Saavutuksemme on myös teidän, hän vakuutti ja kiitti tukijoukkoja koulukeskuksen keittäjiä myöten.

Ylioppilas muisteli hauskasti ikimuistoisia lukiovuosia, kuten sitä, että matematiikkaa opiskeltiin suunnilleen 700 tuntia, penkinpainajaisissa jaettiin alakoululaisille 150 kiloa makeisia tulipalopakkasessa, ulkomaanreissuilla käytiin Italiassa asti ja yksi yö vietettiin Seitsemisen kansallispuistossa.

– Meille jää lukiosta elinikäisiä ystäviä, oppeja elämään ja yleissivistystä. Tulevaisuus on täynnä unelmia, mahdollisuuksia ja mysteerejä.

Seurakuntapastori Auli Härkönen toi juhlaan Ylistaron kappeliseurakunnan tervehdyksen.

– Et koskaan saa kaikkea, mitä haluat. Ihmisellä on kuitenkin erityinen kyky unelmoida, mutta unelmien hyväksi on myös tehtävä töitä. Unelmat eivät aina toteudu täydellisesti, eivätkä kaikki unelmat toteudu koskaan.

– Uusia ovia voi avautua, kun vain jaksaa unelmoida. Uskon, että Jumalalla on unelma jokaisesta ihmisestä ja että sinun unelmasi ja Jumalan unelma sinusta ovat kytköksissä toisiinsa.

Urheilumanageri Tero Heiska oli yksi juhlaan osallistuneista riemuylioppilaista, jotka pääsivät ylioppilaiksi Ylistarossa vuonna 1974.

– Mekin elimme isojen muutosten keskellä tai lähellä. Peruskoulun tuloa pohjustettiin miltei koko meidän koulunkäyntimme ajan. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin asteittain, ja Ylistarossa peruskoulu aloitti vuonna 1975.

Kännyköistä ja tietokoneista ei 1970-luvun alussa ollut mitään tietoa.

– Nykykännykän muistia ja ominaisuuksia vastaava tai edes lähentelevä tietokone vaati 1970-luvun lopussa kokonaisen huoneen.

Untamalasta kotoisin oleva Heiska muistutti, että jokainen ylioppilas on yhtä tärkeä ja arvokas riippumatta arvosanoista.

– Unelmoikaa isosti, mutta muistakaa myös elää juuri nyt. Uskokaa pois, 50 vuotta on kulunut hämmentävän nopeasti.

Puheensa lopuksi Heiska yllätti ottamalla syliinsä kitaran. Hän lauloi muutaman riimin omasta laulustaan Matkalle: "Et huomista voi tietää, tää pallo silti kiertää, vaikka olis tuuli vastainen. Itse nosta purjeet ja päätä minne kuljet. Matkaasi tahdon siunata, sun matkaasi mä tahdon siunata."

Musiikinopettaja Heta Lemminkäisen johtama oppilasryhmä lauloi ja soitti juhlassa. Hyvin valitut laulut olivat Anna Puun Mestaripiirros ja Paula Vesalan Uusia unelmia.

Juhlan huikein yllätys oli ylioppilasbändi. Queenin ikivihreä We Are the Champions riemastutti yleisöä, joka antoi soittajille raikuvat aplodit seisoaltaan.

Muita klassikkoja olivat Gaudeamus igitur ja Suvivirsi. Gaudeamus igitur laulettiin sen jälkeen, kun ylioppilaat olivat painaneet valkolakin päähänsä. Ylioppilasbändin jälkeen Lemminkäinen johti juhlaväen säestyksettä veisattuun Suvivirteen.

Ylioppilas Saara Aila oli onnellinen saatuaan lakin päähän.

– Suunnitelmani eivät ole vielä selvillä. Kesällä työskentelen kahvilassa Ylistarossa.

Toinen valkolakkinen Juulia Niemelä pitää välivuoden ja on saanut töitä pesulasta. Pääsykokeisiin hän osallistuu ensi vuonna.

– Haluan eläinlääkäriksi. Voisin myös opiskella kemiaa.

Myös Lyyti Saarelan pääsykoe on vuoden päästä.

– Haluaisin kauppakorkeakouluun. Ennen sitä teen töitä ja matkustelen.

Ylioppilaan isä Juha Viirimäki vietti esikoisensa, Toukon, juhlapäivää iloisin mielin. Sukua oli tullut lakkiaisiin Helsingistä asti.

– Tuntuu siltä, että Toukon tulevaisuus hahmottui lukion aikana. Lakki tuo mahdollisuuksia.

– Haikeutta en vielä tunne. Touko lähtee tammikuussa armeijaan, joten kyllä me häntä vielä kotona näemme. Odotan sitä, että pääsemme tekemään yhdessä tilan pelto- ja metsätöitä.