Pääkirjoitus: Todellinen hyvinvointi yltää omaa napaa kauemmas

Miten voit tänään?

Kysymykseen vastaaminen saattaa paljastaa paljonkin siitä, millaista hyvinvointia arvostat tai minkä kanssa on ollut viime aikoina hankalaa.

Jos olet sairastellut, vastaus luultavasti liittyy taudin vaiheisiin: tänään on ehkä vähän parempi olo kuin eilen, mutta edelleen vointi on kaukana normaalista tai hyvästä.

Jos taas olet tuntenut itsesi ahdistuneeksi, yksinäiseksi tai merkityksettömäksi, lähestyt ehkä kysymystä pikemminkin henkisen olotilan kannalta kuin kroppasi kolotuksia kuunnellen.

Hyvinvoinnin ajatellaan perinteisesti koostuvan fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Lähtökohta on usein yksilöllinen, mutta hyvinvointia voidaan lähestyä myös yhteisön näkökulmasta.

Yhteisön hyvinvoinnin perustana on vastuuntunto, joka yltää omaa napaa pidemmälle.

Se saa kansalaisen pohtimaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja oman toimintansa vaikutuksia muihin. Ei ehkä kovin muodikas ajatus näinä voimaantumisen ja itsensäkehittämisen aikoina.

Olemmehan saaneet kuulla loputtomasti tarinoita siitä, miten on löydettävä oma sisäinen voimansa ja ainutlaatuinen kauneutensa. On tavoiteltava onnellisuutta, koska kukaan muu ei pidä siitä huolta.

Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että jokainen keskittyy nyt ennen kaikkea itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Mutta entä jos yksilön ja yhteisön tavoitteet kulkevat samaan suuntaan?

Olisiko sittenkin niin, että terveessä ja hyvinvoivassa yhteiskunnassa yksilöllä on vapaus toteuttaa itseään ja kukoistaa, muita vahingoittamatta?

Meillä kaikilla on verraton vapaus kehittää itseämme, pitää hyvinvoinnistamme huolta ja oppia uusia asioita. Sen vapauden mukana tulee vastuu huolehtia muista. Hyvinvoiva ja sivistynyt ihminen välittää muistakin kuin itsestään ja näkee myös oman kuplansa ulkopuolelle.

Siksi tarvitsemme toimia, jotka tukevat myös laajempaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Terveyden- ja sairaanhoidon lisäksi tarvitaan tavalliseen arkeen riittävästi liikuntaa, sosiaalisia suhteita ylläpitäviä harrastuspiirejä sekä mielen virkeyttä terästävää oppimista.

On synti ja häpeä, että maamme hallitus kaavailee leikkauksia sekä järjestöjen että kansalaisopistojen rahoitukseen. Niissä tehdään sellaista ruohonjuuritason työtä, joka edistää yhdenvertaisuutta ja moniarvoisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Kansalaisopistot ovat maaseudulla merkittävä elinikäisen oppimisen tekijä, ja kohtaamiset opiston kursseilla ovat monelle viikon kohokohta.

Taito- ja taideharrastus tuottaa osallistujille yhteisöllisyyttä, merkityksellisiä kokemuksia ja iloa, kuten syksyllä 2022 julkaistussa Sivistysliitto Kansalaisfoorumin tilaamassa selvityksessä todettiin.

Samaan aikaan säästöjä haetaan lastentautejaan vielä potevilta hyvinvointialueilta. Kylänraiteilla huokaillaan, osuvatko säästöt omaan lähipalveluun.

Oireellista ajallemme on haluta nopeita säästöjä, välittämättä tulevaisuuden yhteiskunnasta. Itsekkyys menee todellisen hyvinvoinnin edelle.