Arabialaisia hopearahoja löytyi lisää Isonkyrön Tuuralasta

Nadia Sandhu

ISOKYRÖ Arabiankielinen kirjoitus erottuu juuri ja juuri mudan peittämän rahan pinnalta. Tällaisten rahojen osia löydettiin tällä viikolla Isonkyrön Tuuralasta parikymmentä. Ehjiä rahoja on löytynyt toistaiseksi näissä kaivauksissa muutama ja rahojen puolikkaita kymmenisen kappaletta. Museoviraston koekaivaukset päättyivät torstaina.

Museoviraston tutkija Jan-Erik Nyman kertoo, että rahalöytö antaa viitteitä kätköpaikasta, jonka lähettyvillä on saattanut olla asutusta.

– Kätköä harvemmin tehdään kovin syrjäiselle paikalle, joten täällä on luultavasti ollut jonkinlainen asumus. Emme tiedä, onko näin ja missä se on sijainnut, mutta itse veikkaisin tuota kumparetta tuolla.

Nyman viittoo Tuuralan kylätien varrella olevalle mäelle. Toden totta, sen etelärinteeseen sijoitettu koti olisi jo yli tuhat vuotta sitten tarjonnut suojaisan paikan lähellä jokea.

– Olisikin ollut lottovoitto, jos olisi löytynyt asuinpaikka tässä samalla, Nyman toteaa.

Arkeologi perustaa kuitenkin työnsä tiedolle arvailujen sijaan, joten tässä vaiheessa Nyman toteaa, että rahat ovat dirhemeitä. Vastaavia hopearahoja on löytynyt samalta paikalta aiemminkin.

– Tämä on merkittävä löytö. Etelä-Pohjanmaalla on viimeksi tehty yhtä suuri hopearahalöytö vuonna 1939 Vähänkyrön Housulanmäellä.

Sieltä löytyi 1950-luvulla tehdyt jatkotutkimukset mukaan lukien yhteensä 21 hopearahaa.

Myös Isossakyrössä on etsitty aiemminkin hopearahoja samalla paikalla. Metallinpaljastimien kanssa alueella liikkunut harrastajaryhmä löysi vuosina 2023 ja 2024 Tuuralasta yhteensä 19 hopearahaa tai niiden osaa.

Löytöjen ansiosta Museovirasto päätti tehdä koekaivauksia Tuuralassa, ja nyt keskellä isokyröläistä peltoa on seitsenhenkinen tutkijaryhmä. Välineitä on lapiosta pieneen sutiin, ja syksynkostea maa-aines kokee tarkan seulonnan eri puolilta Suomea tulevien asiantuntijoiden käsissä.

Pelto on viljelykäytössä, joten sen multa on kokenut myllerryksiä tämänkertaisia paljon järeämmilläkin työkoneilla. Vuosisatojen varrella maata on pyöritetty niin huolella ylös, alas ja ympäri, että tutkija Nymanin mukaan on mahdotonta tietää ennalta, mistä syvyydestä rahakätkön voisi löytää. On vain kokeiltava.

– Joskus löytyy niin hyvin säilyneitä kätköjä, että rahapussin tekemiseen käytetyn nahan palojakin on mukana. On saattanut olla jopa eläimen karvoja, mistä on sitten voitu päätellä, onko pussi tehty vaikkapa ilveksen nahasta, Jan-Erik Nyman kertoo.

Nytkin paikalta on löytynyt palaneen luun palanen, mutta sen liittymisestä rahalöytöön on vaikea sanoa mitään varmaa. Kaivauksia tehtiin osapuilleen 40 senttimetrin syvyydessä, ja löytyneet rahat olivat levinneet melko laajalle alueelle.

Uusimmat löydöt tukevat teoriaa, että Tuuralasta löytyneet rahat ovat peräisin 700–800-luvuilta. Viikinkiaikana dirhemeitä on kulkeutunut Skandinaviaan, jossa on tehty kauppaa. Kyrönjoki on ollut tärkeä kauppareitti, ja hopea arvokas vaihdon väline.

– Metalli on ollut arvokkaampaa kuin kokonainen raha itsessään. Siksi rahoja on usein katkottu osiin ja ostettu sitten osilla muuta tavaraa, Nyman kertoo.