Huono aamu kirkastuu perhekerhossa

Elina Koski

ISOKYRÖ Kirsi Korvola-Mäkinen piirtää lyijykynällä kartongille kahdeksankuukautisen Eeron käden ääriviivat. Tekeillä on ystävänpäiväkortti. Eeroa kiinnostaa kuitenkin enemmän äidin kynä, jonka hän työntää suuhunsa.

Korvola-Mäkinen on tullut nuorimmaisensa kanssa Isonkyrön seurakunnan perhekerhoon Kerhotupaan. Äidit istuvat lattialle levitetyillä leikkimatoilla, joilla on sikin sokin palikoita, pikkuautoja ja legoja.

– Eero syntyi toukokuussa, ja koko kesän odotin, että pääsisimme perhekerhoon. Tämä on sosiaalinen tapahtuma ja henkireikä, Korvola-Mäkinen luonnehtii kerhon merkitystä.

Korvola-Mäkinen on vanhempana tukeutunut alusta lähtien perhekerhoon, sillä perheen asuessa Laihialla hän kulki lapsineen sekä seurakunnan että Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksen kerhoissa. Esikoinen täyttää tänä vuonna 10 vuotta, ja keskimmäinen lapsi on 8-vuotias.

– Parhaimmillaan kävimme viikon aikana neljä kertaa kerhossa.

Jokainen päivä voisi olla perhekerhopäivä, Maria Konttas ehdottaa. Hänkin on perhekerhokonkari, jonka kerhopolku alkoi esikoisen kanssa. Tänä vuonna vanhin lapsi täyttää 14 vuotta.

Nykyään Konttas tulee Kerhotupaan Eetun kanssa. Tällä viikolla juhlitaan kuopuksen 1-vuotissyntymäpäivää. Eetu on perheen neljäs lapsi ja jää äitinsä mukaan pahnanpohjimmaiseksi.

– Kerho on vaihtelua. Täällä tapaa aikuisia ja kuulee aikuisten juttuja, ja lapsillekin on tekemistä.

Sofia Jaatisen kuopus on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen Lenni. Hänen 5- ja 3-vuotiaat sisaruksensa ovat päivähoidossa.

– Saan perhekerhosta juttuseuraa ja vaihtelua arkeen. Kävin kerhossa jo esikoisen kanssa. Seinät kaatuvat päälle, jos on vain kotona. Jos on huono aamu, juuri silloin pitää lähteä kotoa.

– Lapsia kiinnostavat täällä lelut, jotka ovat erilaisia kuin kotona.

Jaatinen on kotoisin Isostakyröstä niin kuin Korvola-Mäkinen ja Konttaskin. Hän oletti kaikkien perhekerhossa käyvien äitien olevan tuttuja, mutta on yllätyksekseen tutustunut uusiin ihmisiin.

Yksi heistä on Heidi Myllyniemi. Hän on kotoisin Vaasasta ja asunut Isossakyrössä noin puolitoista vuotta. Leo on hänen esikoispoikansa ja samanikäinen kuin Lenni.

– Kuulin perhekerhosta neuvolassa. Kerholla on ollut suuri merkitys, sillä onhan tänne helpompi tulla kuin ajaa Vaasaan tapaamaan ihmisiä.

– Leo on oman kaveripiirini ainoa vauva, joten vertaistukea saan täällä kerhossa.

Seurakunnan nuorisotyönohjaaja Maria Pirttinen ja vapaaehtoinen Jaana Uuttu kattavat pöytään leipää, juustoa, kinkkuleikkeleitä, paprikarenkaita, hedelmiä, smoothiepusseja ja naksuja. Ystävänpäivää voi juhlistaa laskiaispullalla. Termoskannuun on keitetty kahvia.

Uuttu on kulkenut perhekerhossa vapaaehtoisena useita vuosia. Omia lapsia hänellä ei ole.

– Pidän paljon lapsista, joten täällä on ollut ihanaa. Olen osallistunut myös iltaperhekerhoihin, jos minua on pyydetty sinne. Haluan antaa lapsille aikaa ja huomiota.

– Kaksi isompaa lastani muistelevat vieläkin, miten Jaana leikki heidän kanssaan kerhossa, Sofia Jaatinen kertoo.