Jäkälä, sammal, kivet ja kävyt kutittelivat paljasjalkapolulla

Päivi Sirkka

YLISTARO Väkeä valuu tasaisena virtana Ylistaron Hanhikosken pesäpallokentälle, ja yhdeksättä kertaa järjestettävien lasten maatalousnäyttelyiden tapahtuma-alue alkaa täyttyä innokkaista askeltajista ja kiljahduksista.

Soft–Embo-niminen lammas paimentaa kolmea mustaa karitsaansa äänekkäästi määkien ja mahdollisesti kutsuen kävijöitä jättämään kolmosilleen nimiehdotuksia. Sitä varten karsinaan on kiinnitetty vihkonen.

Ankat kaakattavat, ja kolmiviikkoiset kääpiökananpoikaset ihmettelevät maailmaa varmasti yhtä paljon kuin maatalousnäyttelyiden kävijät niitä.

Traktorinkauhassa paistuu tuttuun tapaan lättytaikina, arpapöytä pullistelee ja tuoreet munkkirinkilät odottavat kahvittelijoita. Koko lailla koettavaa on tarjolla kaikille aisteille.

Pikkutraktorin ohjaimista tavoitetut 5- ja 3-vuotiaat veljekset Alexander ja Miska Harju Alavudelta ovat lähteneet tapahtumaan äitinsä Olga Hirvosen kanssa ensimmäistä kertaa.

– Pojat ovat kiinnostuneita traktoreista, ja jo ohi ajaessamme huomasimme, että onpa täällä kaikenlaista, Olga Hirvonen kertoo.

– Puimuri on kova juttu, ja on myös hienoa, että koneisiin voi mennä istumaan ja kokeilemaan.

Sitten veljeksillä onkin jo kiire jatkaa kierrosta konekentällä.

Kolmivuotias Taimi Syväjärvi kulkee edestakaisin paljasjalkapolkua, joka on tapahtumassa uusi asia. Hän on saapunut Hanhikoskelle äitinsä Anni Syväjärven kanssa Ilmajoelta.

– Olimme myös viime kesänä ja viihdyimme kovasti. Täällä on sopivasti touhuttavaa, helppoa ja mukavaa puuhaa ja sellaisia asioita, mitä ei muualla koe, kuten lypsylehmä, Anni Syväjärvi sanoo ja viittaa Pommi-nimiseen puulehmään, jolla voi kokeilla lypsytaitojaan.

– Täällä on tosi kivaa. Olen käynyt lypsämässä, puhaltanut isoja saippuakuplia, mennyt ponilla ja katsonut koneita, Taimi Syväjärvi luettelee.

Ensi kesänä lasten maatalousnäyttelyt järjestetään jo kymmenennen kerran. Taimi Syväjärvellä on vahva näkemys siitä, miten merkkipaalua voisi juhlistaa.

– Voisi pukeutua prinsessaksi, hän haaveilee.

Anni Syväjärven mielestä paljasjalkapolku oli niin mieluisa, että sitä voisi laajentaa.

– Jokin maskotti tapahtumassa voisi olla myös hyvä.

Tarja Latva-Käyrä Hanhikosken kyläseurasta kertoo tapahtuman kävijämäärän yltäneen noin tuhanteen. Epävakaiksi ennustetut sääolot eivät vähentäneet väkeä.

– Ihmiset olivat selvästi varautuneet säähän eli tulivat joko ennen sadetta tai sitten sateeseen varautuneina. Sade oli lähinnä piskottelua viimeiseen puoleen tuntiin asti, eikä se paljon tapahtumaa haitannut, hän arvelee.

– Joka vuosi on jotakin uutta keksitty, ja varmasti myös ensi vuonna, mutta se saa muhia mielessä talven yli, Latva-Käyrä naurahtaa.