60 vuotta puun syitä ja seurauksia – Lehmäjoen puutyö on porskuttanut läpi vuosikymmenten keskittymällä ydinosaamiseensa

Nadia Sandhu

ISOKYRÖ Kun Timo Karhu oli pieni lapsi, hänellä oli jo kova hinku päästä sisään kodin pihapiirissä olevaan puuverstaaseen. Siellä odotti isä, joka osasi tehdä puusta melkein mitä vain.

Oven kahva oli korkealla, itse ovi raskas. Vaikea sitä oli pikkupojan saada omin avuin auki.

– Naulasin oveen nahanpalat, joista sai vetää oven auki. Monesti Timo nukahtikin tänne jonnekin, keittiökaapista hänet saattoi löytää nukkumasta, muistelee isä Ilmari Karhu.

Ei ollut poika silloin kuin juuri ja juuri sen ikäinen, että osasi omin jaloin kävellä pihan poikki tuvasta verstaalle. Puutöiden kutsu oli kuitenkin vahva, ja isän jalanjäljissä kulkevat edelleen sekä Timo että hänen veljensä Juhani Karhu.

He tekevät puusta melkein mitä vain.

Lehmäjoen puutyö on ollut saman perheen yritys jo 60 vuotta, ja edelleen Ilmari Karhun löytää verstaaltaan puuta työstämästä.

– Onhan noita harrastuksiakin, hän lausuu.

Erilaisissa yhteisöissä vaikuttaminen ja sekä Lehmäjoen että koko Isonkyrön alueen monenlainen kehittäminen pitävät Ilmari Karhun kiireisenä. Kökkätöissä on aina, kun vain suinkin pystyy. Osaavalta ja aikaansaavalta mieheltä kysytään usein apua ja neuvoja.

Mutta nyt hän ei puhu näistä harrastuksista, vaan jostain muusta. Mitä sellaista Karhu puuhailee, jota hän itse kutsuu varsinaiseksi harrastukseksi?

– No on tämä ikuisuusprojekti, hän vastaa.

Ikuisuuden, eli noin 30 vuotta hän on työstänyt koristeellista, kokopuista sänkyä. Sen yksi pääty on nojallaan yhdellä seinustalla, toinen on nostettu kunnostettavien keinutuolien kanssa verstaan keskiosaan. Työ edistyy aina silloin, kun muilta töiltä jää aikaa. Siis hyvin pieni osa kerrallaan.

Olisihan se pitänyt arvata, että harrastuskin on puuhun liittyvä.

Ilmari Karhun vuonna 1966 perustama Lehmäjoen puutyö on Isossakyrössä kaikkien tuntema yritys, voisi jopa sanoa instituutio. Perinteisiä puusepän taidonnäytteitä on niin paikallisissa kodeissa kuin eteläpohjalaisissa julkiskohteissakin. Tekijöille erityisen mieleenpainuvia ovat olleet Isonkyrön Vanhan kirkon pyhimyskaappien tekeminen sekä Laihian kirkon urkuparven etuseinän uusiminen.

Usein Karhut ovat mukana jo suunnitteluvaiheessa. Paikan päällä otetaan mittoja ja mietitään parasta ratkaisua, sitten toteutetaan se viimeistelyä myöten. Puun koko kaari metsästä valmiiksi esineeksi on osaajien omissa käsissä.

– Sahaamme laudat, työstämme osat, ja ylijäävän sahajauhon ja pienet moskat hyödynnämme polttamalla. Oikeastaan mitään ei mene hukkaan, Timo Karhu sanoo.

Verstaalla on puuntyöstökoneita Timo Karhun mukaan jopa isommankin yrityksen tarpeisiin. Verstas on kasvanut vuosikymmenten aikana kokoa moneen kertaan ja nähnyt paljon. Onpa täällä pidetty aikoinaan myös opiston kursseja, jälleen yksi asia, josta Karhut tunnetaan.

– Omassa kunnassa monelle tulee yllätyksenä, että teemme myös keittiönkaappeja, Juhani Karhu huomauttaa.

1960-luvulla yrittäjän alkutaival oli vaativa. Ilmari ja Raija Karhu pitivät talouttaan tarkasti, ja päivät venyivät usein pitkiksi.

– Kun kakarat saatiin nukkumaan, tulin monesti vielä tänne verstaalle jatkamaan töitä. Meillä oli maataloutta, ja niin pitikin olla, jotta pärjättiin, Ilmari Karhu muistelee.

Hän oli opiskellut puusepäksi Lappajärven kotiteollisuuskoulussa, jonne lähti heti rippikoulun käytyään. Oman yrityksen hän perusti 24-vuotiaana.

– Aluksi meillä oli itse tehdyt koneet, koska uudet koneet olisivat maksaneet liikaa, ja käytettyjä ei ollut tarjolla.

Vertailun vuoksi hän kertoo, että kun Isonkyrön keskustaan noihin aikoihin rakennettiin uusia kerrostaloja, niistä sai ostettua yksiön 26 000 markalla. Uusi puuntyöstökone olisi maksanut 18 000 markkaa. Samaan aikaan piti investoida maatalouskoneisiin ja salaojitukseen. Lisävelka ei houkutellut, joten koneet tehtiin itse.

Seuraavan sukupolven on ollut hyvä jatkaa työtä Ilmari ja Raija Karhun luomien perustusten varassa. Lehmäjoen puutyö työllistää Timo ja Juhani Karhun, ja perinteinen puusepän ammattitaito säilyy suvussa. Pääosa töistä on Seinäjoen ja Vaasan välisellä alueella, mutta välillä erikoistunutta käsityötä kysellään Santahaminaa ja Saariselkää myöten.

– Saamme olla tyytyväisiä, kun tekemistä on, Timo Karhu toteaa.