Kolumni: Yrittäjys

– Äiti, y-kirjaimet loppui kesken.

Sain muutama vuosi sitten äitienpäivälahjaksi silloin 8-vuotiaalta tyttäreltämme avaimenperän. Avaimenperään oli lapsi saanut koota kirjaimista sellaisen sanan kuin oli halunnut ja omaani turkoosin nyörin kirjaimiksi 8-vuotias oli pienin sormin punonut hartaudella YRITTÄJYS. Todellakin, yksi Y puuttui yrittäjyys-sanasta. Mitä mahtoi tyttären mielessä silloin tuota sanaa valitessaan pyöriä?

Yrittäjyys on ollut oman yritystoiminnan lisäksi tarkoittanut arjessamme miltei seitsemän vuoden ajan myös yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajuutta ja niihin liittyviä useita tulemisia ja menemisiä. Vuosikelloon on iskostunut perhejuhlien lisäksi vappumarkkinat, joulunavaus, Isonkyrön joululehden työstäminen, miltei kuukausittaiset kokoukset sekä parivuotinen Nuori Yrittäjyys Kyrönmaa -hanke. Erilaisten tapahtumien ja osallistumisten rinnalla näiden kaikkien rinnalla on syntynyt yksittäisiä yhteyksiä ja yhteisöjä, joiden ajatuksista, teoista, oivalluksista ja kysymyksistä on saanut valtavasti innostusta, jaksamista, uusia ideoita, oppia ja kannustusta.

Näihin vuosiin on mahtunut elämänmakuisia yritysvierailuja ja tarinoita niiden taustalta. Näköalapaikalta on ollut mahdollisuus tehdä hyvää yhteistyötä kunnan eri toimijoiden kanssa ja kuulla kunta- ja maakuntarajojen takana piilevistä potentiaaleista ja yrittäjyyden hidasteista. Näkyväksi on tullut yrittäjyyden elinkaaren monet eri vaiheet, perustamispelosta luopumisen tuskaan, toimeksiantojen vajeista aina hallitsemattoman kasvun äärelle, luovuuden koko kirjo käytössä koronan iskiessä pahemmin kuin isompi kriisi konsanaan.

Jäin pohtimaan, mitä toivoisin tuon puuttuvan y-kirjaimen yrittäjille edustavan. Se voisi edustaa pienempää byrokratiaa, mahdollisuutta kehittää ja keskittyä, vähemmän riskejä työllistää. Kukaan yrittäjä ei muuten palkkaa irtisanoakseen vaan he haluavat tekijän, joka kantaa vastuun, tuo yritykselle kaivattuja käsiä, osaamista ja asennetta. Tekijä- ja osaamisvajeessa palaan kehässä lasten ja nuorten äärelle tahtomattanikin. Miten varmistamme, että lapset ja nuoret saisivat perinnökseen aktiivisen asenteen ja uteliaan oppivan mielenlaadun? Aivotutkija Katri Saarikivi totesi Valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä Lahdessa, että uteliaisuus ja uuden oppiminen pitävät aivoja ja meitä ihmisiä ylipäänsä nuorekkaampina. Sopii tällainen resepti siis ihan kaiken ikäisillekin.

Nyt kun vastuullisuus on tämän päivän hittisana, väittäisin, että hiilijalanjälkeäkin huomattavasti painavampi ja vaikuttavampi vastuullisuusteema yrityksillä esille rohkeasti nostettavaksi on yhteisöllisyys. Se, miten me otamme lapset ja nuoret osaksi yhteisöämme aktivoiden ja rohkaisten heitä toteuttamaan omia vahvuuksiaan ja astumaan myös rohkeasti epämukavuuden eli oppimisen alueelle, vaikuttaa huomattavasti siihen, mihin he sitoutuvat, mihin he lähtevät, mihin ehkä joskus palaavat. Tulevaisuuden tekijöitä leivotaan jo varhaiskasvatuksesta käsin. Isossakyrössä tähän on ainutlaatuinen reseptiikka, jota maakunnassa ja maailmalla ihastellaan.

Tyttäreltäni saama yrittäjys-avaimenperä oli täydellinen yhden y:n vajeesta huolimatta. Ehkä lapselle yrittäjyys sen eri muodoissaan oli näyttänyt siltä, että sille kannattaa antaa merkitys myös avaimenperän muodossa. Se olkoon symboli, joka on kuvastanut näitä Isonkyrön yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajavuosia.

Johanna Perttilä

Kirjoittaja on Isonkyrön yrittäjien puheenjohtaja vuosina 2020–2026