Kolumni: Kankea mieli on ankea mieli

Tiedätkö sen tyypin, jonka lasi on aina puoliksi tyhjä?

Aika moni meistä tunnistaa kuvauksesta jonkun tuttunsa. Hänellä on aina jokin kriisi menossa, jokin murhe painaa mieltä.

Kaikki on jotenkin vaikeaa, mikään ei suju.

Jokainen sadepilvi tuntuu osuvan juuri hänen kohdalleen. Hänen on vaikea iloita muiden onnistumisista, koska hänellä itsellään on vaikeaa.

Hän etsii jokaisesta pienestäkin asiasta huonon puolen.

Onhan se niin, että nallekarkit eivät mene aina tasan. Jokainen ihminen ponnistaa erilaisista lähtökohdista, ja osa on etuoikeutettuja tavalla, jota emme koskaan täysin ymmärrä. Voi olla taloudellisia vaikeuksia, perinnöllistä sairautta ja ylisukupolvista traumaa.

Osa tulee kotioloista, joissa onnistumisia ei ole ollut sopivaa juhlia, jottei vain ylpisty. On oltu siipiänsä myöten, opittu painamaan pää alas, jottei erotu joukosta.

Osa taas tulee hyvinkin rakastavista oloista, mutta ei ole saanut kannustusta itsensä koulutukseen ja kehittämiseen.

Sitten on sunnuntailapsia, jotka näyttävät porskuttavan läpi elämän ikuisesta auringonpaisteesta nauttien. Vailla huolen häivää, aina jaloilleen pudoten.

Ulkopuolisen on vaikea uskoa, että heillä voisi koskaan olla vaikeaa. Mokomatkin onnenpossut!

Entä jos väitän, että osa tästä kultaisesta onnenkehästä johtuukin omasta asennoitumisesta?

Vastoinkäymisiä tulee kaikille, eikä niihin voi aina vaikuttaa. Sen sijaan siihen voi, miten kohtalon kompasteluihin suhtautuu.

Mietitäänpä kahdenlaista tapaa puhua itselle, jos vaikkapa hakee työpaikkaa eikä tule valituksi.

Ensimmäisessä koeasetelmassa käydään peilin eteen ja roimitaan omaa toimintaa ja kaikkea yleistä ihmisenä olemista tähän tapaan: "Minähän en ikinä voi onnistua", "Muilla on aina helpompaa", "Aina minulle käy näin" ja kirsikkana kakun päällä "Olen tyhmä ja epäonnistunut, en itsekään palkkaisi itseäni".

Tällainen puhe itselle vahvistaa samalla kehämäistä ajattelua, ettei kannata edes yrittää. Tällaisella ajattelumallilla voi myös kätevästi oikeuttaa ikävää käytöstä. Koska kun kerran elämä on niin vaikeaa, on oikeus olla muille nuiva.

Toinen koeasetelma. Sama peili, sama hylkääminen. "Harmittaa, mutta tälle ei nyt voi mitään", "Täytyy yrittää uudelleen", "Ehkä sitä hakemusta voisi kehittää?" ja "Joku toinen valittiin nyt, ehkä ensi kerralla minut".

Ei pidä ymmärtää väärin, koska vastoinkäymiset ovat tietysti rasittavia, ja niistä saa toki valittaa. Joskus tekee oikein hyvää saada purkaa pahaa mieltään lähipiirille tai sadatella hetken surkeaa tilannetta.

Olennaista on, jääkö voivotteluvaiheeseen jumiin.

Siksi olisi hyvä kehittää joustavan ajattelun taitoja.

Joustava mieli on vähän samanlainen hyvinvoinnin osatekijä kuin kehon joustavuus. Venyttelyn hyödyt tunnetaan laajasti, mutta psykologisesta joustavuudesta puhutaan vielä verrattain vähän. Helsingin yliopiston ylläpitämän hyvinvoinnin ja työskentelytaitojen kehittämisen ohjeistuksen mukaan psykologisesti joustava ihminen pystyy reagoimaan vaikeisiin tilanteisiin tavalla, joka on hänen omien arvojensa ja hänelle tärkeiden asioiden mukainen.

Joustava mieli auttaa tuomaan esiin tyytyväisyyden, onnellisuuden ja hyväksynnän tunteita. Ikäviä tunteita ei voi eikä edes pidä ohittaa, mutta niitä voi tarkastella ja niihin voi ottaa etäisyyttä.

Parhaimmillaan joustava mieli auttaa näkemään huonoissakin asioissa idun jostain hyvästä, tai ainakin luottamaan, että kaikesta huolimatta aurinko nousee huomenna.

Nadia Sandhu

Kirjoittaja on Pohjankyrön toimituspäällikkö.