A-
A+
Rakennukset eivät ole seurakunnan ydintoimintaa.
Tomi Heinilä
Nadia Sandhu
ISOKYRÖ Isonkyrön seurakunnan kirkkovaltuustossa riitti puhetta marraskuun 11. päivän iltana. Valtuustokausi on lopuillaan, ja päätettävänä oli monta tärkeää asiaa.
Eniten keskustelua syntyi pappilan toimitilojen siirtämisestä vuokratiloihin kunnantalolle ja kiinteistöstrategiasta vuosille 2026–2036. Myös kirkkoneuvoston koko herätti keskustelua.
Sen sijaan kirkollisvero ja hautaustoimen ohjesäännön päivittäminen eivät juuri nostattaneet tunteita. Isonkyrön seurakunnan veroprosentti on ensi vuonnakin 1,75. Hautaustoimen ohjesääntö hyväksyttiin pohjaesityksen mukaisena. Ilman keskustelua hyväksyttiin myös seurakunnalliselle toiminnalle myönnettävä 7000 euron lisämääräraha, joka käytetään diakonia-avustuksiin, Vanhan kirkon virsikirjoihin ja uusien työntekijöiden liturgisten työvaatteiden hankintaan.
Kiinteistöstrategian käsittelyn aluksi Anna-Maija Salo teki vastaesityksen, jonka mukaan strategia tulisi palauttaa jatkovalmisteluun. Salo jakoi kokouksessa valtuutetuille asiakirjan, johon hän oli koonnut perusteluita vastaesitykselleen. Hän oli toimittanut asiakirjan aiemmin samana päivänä kirkkoherralle ja seurakunnan talouspäällikölle.
Asiakirjassa Salo nostaa esiin kiinteistöstrategiassa havaitsemiaan puutteita. Hänen mukaansa valmistelussa ei ole tehty riittäviä selvityksiä rakennusten kunnosta, pitkän aikavälin kustannuksista ja vaihtoehtoisista käyttötavoista sekä investointien vaikutuksista käyttötalouteen ja korjausvelkaan. Salo huomauttaa myös, että suojeltujen ja historiallisesti arvokkaiden rakennusten merkitystä seurakunnan identiteetille ei ole käsitelty. Hän vertaa Isonkyrön seurakunnan kiinteistöstrategiaa Kirkkohallituksen mallistrategiaan, jonka keskeinen ajatus on, että kiinteistöjä koskevat ratkaisut perustuvat riittäviin selvityksiin ja vaihtoehtojen tasapuoliseen arviointiin. Isonkyrön strategian kohdalla tämä periaate ei hänen mukaansa toteudu.
Valtuutetut saivat tutustua Salon jakamaan asiakirjaan rauhassa muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen keskusteltiin asian palauttamisesta valmisteluun. Kirkkoherra Satu Linko totesi, että Salo tuo esiin useita perusteltuja näkemyksiä siitä, miten kiinteistöjen hoitoa kannattaisi tulevaisuudessa kehittää. Strategia kuitenkin antaa vasta suunnan tekemiselle, ja toteuttamistavoista sovitaan aikanaan tarkemmin.
– Kirkkohallituksen mallistrategia on ollut kiinteistöstrategian valmistelun pohjana, mutta sitä ei pidä käyttää sellaisenaan. Emme ole kopioineet mallia, vaan se on sovitettu seurakunnan kokoon ja kiinteistökantaan.
Linko kertoi, että Isonkyrön seurakunnan kiinteistöstrategiassa on keskeiset Kirkkohallituksen ohjeistamat kohdat, eli esimerkiksi rakennuskantaan, käyttökustannuksiin ja investointitarpeisiin liittyvät periaateratkaisut.
Salon esitystä kannatti Väinö Pollari, ja kirkkovaltuusto äänesti käsittelyjärjestyksestä poikkeamisesta. Salon vastaesitystä kannattivat hänen itsensä lisäksi Satu Hangassalo, Annika Nuuja ja Väinö Pollari. Pohjaesitys voitti äänin 10–4, eli asian käsittely jatkui.
Harri Niemi lausui nyt, että hänen mielestään kiinteistöstrategian päivitys on oikein hyvä, ja sitä on valmisteltu pitkään. Myös Juhani Leskelä katsoi puheenvuorossaan, että strategia on riittävän yksityiskohtainen.
– Pieni Isonkyrön seurakunta tulee hyvin toimeen tällä, Leskelä sanoi.
Väinö Pollari kertoi huomanneensa, että ihmisten erilaiset arvomaailmat tulevat esiin seurakunnan kiinteistöistä puhuttaessa. Joillekuille on tärkeää, että seurakunnan toiminta on yhtenäisellä alueella, hän sanoi.
– Pappila on suojeltu rakennus, ja minä jotenkin arvostan sitä kulttuuria ja kaikkea, mikä siinä on, historiallisestikin. Se pitää kyllä huomioida.
Keskustelu jatkui pappilan kunnon pohtimiseen ja siihen, millaiset myyntimahdollisuudet pappilalla on. Kiinteistöstrategiapykälä tarvitsi kuitenkin vielä nuijan kopautuksen tullakseen käsitellyksi, ja lopulta sellainen seurakuntatalon salissa kuultiin.
Anna-Maija Salo jätti asiasta eriävän mielipiteen. Perustelut ilmenevät asiakirjasta, jonka hän aiemmin esitteli kirkkovaltuustolle.
Sitten siirryttiin pappilan toimitilojen siirtämiseen kunnantalolle ensi vuoden alussa tai sopimuksen mukaan. Asiasta oli äänestetty jo kirkkoneuvostossa, ja tuolloin vastaesityksen tehnyt Anna-Maija Salo oli nytkin sitä mieltä, että asiasta ei voi päättää ilman lisäselvityksiä.
– Mitä taloudellisia vaikutuksia siirtämisellä on? Kiinteistöstrategiassa ei ole esitetty vaikutuksia kirkkoherranviraston siirtämisestä kunnantalolle. Nämä asiat ovat suhteessa toisiinsa. Esitän, että ei vuokrata kunnantalolta mitään tässä vaiheessa, Salo sanoi.
Vastaesitystä kannatti Väinö Pollari, joka myös piti seurakuntataloa hyvänä vaihtoehtona seurakunnan toiminnoille. Tästä päästiin jälleen puhumaan pappilan myymisestä.
– Onko ollut ostajaehdokkaita, ja onko pappilan myynti realistista? Vai menisikö siihen monta vuotta? Kuinka paljon maksaa pitää pappilaa tyhjänä? kysyi Annika Nuuja.
Seurakunnan talouspäällikkö Maria Tirkkonen kertoi, että varsinaisia laskemia ei ole tehty, mutta käyttökulut vaikuttavat yllättävän paljon pappilan kustannuksiin. Kirkkoherra Satu Linko huomautti, että pappilan myyminen ei ole nyt käsiteltävänä asiana.
– Yleisesti totean, että jos seurakunta jatkaa noissa tiloissa, samalla on hyväksyttävä, että kannamme korjausriskit ja ylläpitokulut. Ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää suurempaa tilaa vain siksi, että sellainen omistetaan. Kunnan tilat vastaavat paremmin nykyistä tarvetta.
Linko kertoi esimerkkinä, että hän itse työskentelee nyt kirkkoherranviraston sosiaalitiloissa ja diakoniatyöntekijän työpiste on käytävällä.
Koska pappilassa pidetään myös seurakunnan kokouksia, heräsi huoli, riittääkö kunnantalolla kokoustiloja sekä kuntapäättäjille että seurakunnan tarpeisiin. Tarkoitus kuitenkin on, että esimerkiksi kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston kokoukset olisivat edelleen seurakuntatalolla, ja kunnantalolla olisi seurakunnan työntekijöiden omia kokouksia.
Tomi Heinilä arvioi, että seurakuntalaisilla on varmaankin tunneside pappilaan, ja siksi siitä on vaikea luopua. Rahaa on silti mietittävä. Vaihtoehtoina olisivat kirkollisverojen nosto, yt-neuvottelut tai velan ottaminen.
– Minä en halua, että seuraaville sukupolville jää velkaa, koska me käytämme rahaa rakennuksiin. Rakennukset eivät ole seurakunnan ydintoimintaa. Ne, jotka ovat sitä mieltä, että pappila tulee säilyttää, voivat tehdä tarjouksen ja ostaa pappilan. He voivat tehdä siitä hienon ja antaa pappilalle sen, mitä haluavat, Heinilä kiteytti.
Myös Hanna Tuura sanoi, että seurakunnan päätehtävä ei ole pitää seinistä huolta. Nyt kun päätetään yhteisistä rahoista, olisi päästävä asiassa eteenpäin miettimään myyntiä, josta on tehty päätös jo vuonna 2018.
– Minähän pidän vanhoista taloista, jopa hulluuteen asti, hän kevensi.
Anna-Maija Salo vastasi, että Kirkkohallituksen kiinteistöstrategiassa seurakunnan rakennukset eivät ole seiniä, vaan pääomaa, jota voi jalostaa. Hän nosti esimerkiksi Kyrö Distilleryn, joka on valjastanut vanhan meijerirakennuksen imagonsa luomiseen.
– Seurakunta voisi tehdä samaa yhteistyössä kunnan ja muiden toimijoiden kanssa. Kiinteistöt ovat potentiaalisia toiminnan välikappaleita.
Kirkkoherra huomautti, että kokonaiskirkko pyytää jatkuvasti seurakuntia arvioimaan tilojen määrää suhteessa vähenevään jäsenmäärään ja taloustilanteeseen.
– Seurakunnan perustehtävä ei ole kiinteistöjen omistaminen, vaan seurakunnan toiminnan mahdollistaminen. On kyse siitä, millaiset tilat todella tarvitsemme, ja mihin voimavaroja käytämme. Valmisteltu esitys on mielestäni perusteltu, ja samoja näkökulmia on tuotu esille jo vuonna 2018.
Sitten äänestettiin. Salon vastaesitystä äänesti hänen lisäkseen Väinö Pollari. Pohjaesitystä kannattivat 12 muuta kirkkovaltuutettua.
Anna-Maija Salo jätti asiasta eriävän mielipiteensä.
Lisämäärärahan myöntäminen Vanhan kirkon lattiaremonttiin vuodelle 2026 meni läpi ilman keskustelua tai vastaesityksiä. Kuluvan vuoden menoihin myönnettiin 55000 euroa investointeihin ja 9000 euroa kiinteistötoimen henkilöstökuluihin.
Sen sijaan hallintosäännön muuttamisesta keskusteltiin. Muutoksia on kaksi: ensinnäkin kirkkoneuvoston koko pienenee yhdeksään jäseneen. Nykyisin kirkkoneuvostossa on 11 jäsentä ja puheenjohtaja. Muutoksen jälkeen puheenjohtaja olisi yksi yhdeksästä jäsenestä.
Toiseksi seurakunnan neljästä johtokunnasta luovuttaisiin, ja niiden tilalle tulisi kolme vastuuryhmää.
Kirkkovaltuusto käsitteli hallintosäännön muuttamista kahdessa eri pykälässä, joista kirkkoneuvoston koko herätti keskustelua, johtokunnista luopuminen ei.
Keskustelun aikana kysyttiin lisätietoja siitä, millä tavoin hallinto kevenee, kun kirkkoneuvosto pienenee.
– Hallinto kevenee monien pienten ratkaisujen yhteisvaikutuksena. Meitä on myös piispantarkastuksessa ohjattu keventämään hallintoa, kirkkoherra Satu Linko kertoi.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Sirkku Rinnekari muistutti että Isonkyrön seurakunnan päättävät elimet ovat olleet poikkeuksellisen suuria verrattuna muihin lähialueen seurakuntiin. Kun kirkkovaltuusto pienenee, neuvostossa olisi vain yksi ihminen vähemmän kuin valtuustossa, jos myös kirkkoneuvoston kokoa ei muuteta.
Anna-Maija Salo teki asiasta vastaesityksen, mutta se raukesi kannattamattomana. Niinpä molemmat hallintosäännön muuttamiseen liittyvät pykälät hyväksyttiin esityksen mukaisina.
Muutos tulee voimaan 1. tammikuuta 2027.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Rakennukset eivät ole seurakunnan ydintoimintaa.
Tomi Heinilä
Nadia Sandhu
ISOKYRÖ Isonkyrön seurakunnan kirkkovaltuustossa riitti puhetta marraskuun 11. päivän iltana. Valtuustokausi on lopuillaan, ja päätettävänä oli monta tärkeää asiaa.
Eniten keskustelua syntyi pappilan toimitilojen siirtämisestä vuokratiloihin kunnantalolle ja kiinteistöstrategiasta vuosille 2026–2036. Myös kirkkoneuvoston koko herätti keskustelua.
Sen sijaan kirkollisvero ja hautaustoimen ohjesäännön päivittäminen eivät juuri nostattaneet tunteita. Isonkyrön seurakunnan veroprosentti on ensi vuonnakin 1,75. Hautaustoimen ohjesääntö hyväksyttiin pohjaesityksen mukaisena. Ilman keskustelua hyväksyttiin myös seurakunnalliselle toiminnalle myönnettävä 7000 euron lisämääräraha, joka käytetään diakonia-avustuksiin, Vanhan kirkon virsikirjoihin ja uusien työntekijöiden liturgisten työvaatteiden hankintaan.
Kiinteistöstrategian käsittelyn aluksi Anna-Maija Salo teki vastaesityksen, jonka mukaan strategia tulisi palauttaa jatkovalmisteluun. Salo jakoi kokouksessa valtuutetuille asiakirjan, johon hän oli koonnut perusteluita vastaesitykselleen. Hän oli toimittanut asiakirjan aiemmin samana päivänä kirkkoherralle ja seurakunnan talouspäällikölle.
Asiakirjassa Salo nostaa esiin kiinteistöstrategiassa havaitsemiaan puutteita. Hänen mukaansa valmistelussa ei ole tehty riittäviä selvityksiä rakennusten kunnosta, pitkän aikavälin kustannuksista ja vaihtoehtoisista käyttötavoista sekä investointien vaikutuksista käyttötalouteen ja korjausvelkaan. Salo huomauttaa myös, että suojeltujen ja historiallisesti arvokkaiden rakennusten merkitystä seurakunnan identiteetille ei ole käsitelty. Hän vertaa Isonkyrön seurakunnan kiinteistöstrategiaa Kirkkohallituksen mallistrategiaan, jonka keskeinen ajatus on, että kiinteistöjä koskevat ratkaisut perustuvat riittäviin selvityksiin ja vaihtoehtojen tasapuoliseen arviointiin. Isonkyrön strategian kohdalla tämä periaate ei hänen mukaansa toteudu.
Valtuutetut saivat tutustua Salon jakamaan asiakirjaan rauhassa muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen keskusteltiin asian palauttamisesta valmisteluun. Kirkkoherra Satu Linko totesi, että Salo tuo esiin useita perusteltuja näkemyksiä siitä, miten kiinteistöjen hoitoa kannattaisi tulevaisuudessa kehittää. Strategia kuitenkin antaa vasta suunnan tekemiselle, ja toteuttamistavoista sovitaan aikanaan tarkemmin.
– Kirkkohallituksen mallistrategia on ollut kiinteistöstrategian valmistelun pohjana, mutta sitä ei pidä käyttää sellaisenaan. Emme ole kopioineet mallia, vaan se on sovitettu seurakunnan kokoon ja kiinteistökantaan.
Linko kertoi, että Isonkyrön seurakunnan kiinteistöstrategiassa on keskeiset Kirkkohallituksen ohjeistamat kohdat, eli esimerkiksi rakennuskantaan, käyttökustannuksiin ja investointitarpeisiin liittyvät periaateratkaisut.
Salon esitystä kannatti Väinö Pollari, ja kirkkovaltuusto äänesti käsittelyjärjestyksestä poikkeamisesta. Salon vastaesitystä kannattivat hänen itsensä lisäksi Satu Hangassalo, Annika Nuuja ja Väinö Pollari. Pohjaesitys voitti äänin 10–4, eli asian käsittely jatkui.
Harri Niemi lausui nyt, että hänen mielestään kiinteistöstrategian päivitys on oikein hyvä, ja sitä on valmisteltu pitkään. Myös Juhani Leskelä katsoi puheenvuorossaan, että strategia on riittävän yksityiskohtainen.
– Pieni Isonkyrön seurakunta tulee hyvin toimeen tällä, Leskelä sanoi.
Väinö Pollari kertoi huomanneensa, että ihmisten erilaiset arvomaailmat tulevat esiin seurakunnan kiinteistöistä puhuttaessa. Joillekuille on tärkeää, että seurakunnan toiminta on yhtenäisellä alueella, hän sanoi.
– Pappila on suojeltu rakennus, ja minä jotenkin arvostan sitä kulttuuria ja kaikkea, mikä siinä on, historiallisestikin. Se pitää kyllä huomioida.
Keskustelu jatkui pappilan kunnon pohtimiseen ja siihen, millaiset myyntimahdollisuudet pappilalla on. Kiinteistöstrategiapykälä tarvitsi kuitenkin vielä nuijan kopautuksen tullakseen käsitellyksi, ja lopulta sellainen seurakuntatalon salissa kuultiin.
Anna-Maija Salo jätti asiasta eriävän mielipiteen. Perustelut ilmenevät asiakirjasta, jonka hän aiemmin esitteli kirkkovaltuustolle.
Sitten siirryttiin pappilan toimitilojen siirtämiseen kunnantalolle ensi vuoden alussa tai sopimuksen mukaan. Asiasta oli äänestetty jo kirkkoneuvostossa, ja tuolloin vastaesityksen tehnyt Anna-Maija Salo oli nytkin sitä mieltä, että asiasta ei voi päättää ilman lisäselvityksiä.
– Mitä taloudellisia vaikutuksia siirtämisellä on? Kiinteistöstrategiassa ei ole esitetty vaikutuksia kirkkoherranviraston siirtämisestä kunnantalolle. Nämä asiat ovat suhteessa toisiinsa. Esitän, että ei vuokrata kunnantalolta mitään tässä vaiheessa, Salo sanoi.
Vastaesitystä kannatti Väinö Pollari, joka myös piti seurakuntataloa hyvänä vaihtoehtona seurakunnan toiminnoille. Tästä päästiin jälleen puhumaan pappilan myymisestä.
– Onko ollut ostajaehdokkaita, ja onko pappilan myynti realistista? Vai menisikö siihen monta vuotta? Kuinka paljon maksaa pitää pappilaa tyhjänä? kysyi Annika Nuuja.
Seurakunnan talouspäällikkö Maria Tirkkonen kertoi, että varsinaisia laskemia ei ole tehty, mutta käyttökulut vaikuttavat yllättävän paljon pappilan kustannuksiin. Kirkkoherra Satu Linko huomautti, että pappilan myyminen ei ole nyt käsiteltävänä asiana.
– Yleisesti totean, että jos seurakunta jatkaa noissa tiloissa, samalla on hyväksyttävä, että kannamme korjausriskit ja ylläpitokulut. Ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää suurempaa tilaa vain siksi, että sellainen omistetaan. Kunnan tilat vastaavat paremmin nykyistä tarvetta.
Linko kertoi esimerkkinä, että hän itse työskentelee nyt kirkkoherranviraston sosiaalitiloissa ja diakoniatyöntekijän työpiste on käytävällä.
Koska pappilassa pidetään myös seurakunnan kokouksia, heräsi huoli, riittääkö kunnantalolla kokoustiloja sekä kuntapäättäjille että seurakunnan tarpeisiin. Tarkoitus kuitenkin on, että esimerkiksi kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston kokoukset olisivat edelleen seurakuntatalolla, ja kunnantalolla olisi seurakunnan työntekijöiden omia kokouksia.
Tomi Heinilä arvioi, että seurakuntalaisilla on varmaankin tunneside pappilaan, ja siksi siitä on vaikea luopua. Rahaa on silti mietittävä. Vaihtoehtoina olisivat kirkollisverojen nosto, yt-neuvottelut tai velan ottaminen.
– Minä en halua, että seuraaville sukupolville jää velkaa, koska me käytämme rahaa rakennuksiin. Rakennukset eivät ole seurakunnan ydintoimintaa. Ne, jotka ovat sitä mieltä, että pappila tulee säilyttää, voivat tehdä tarjouksen ja ostaa pappilan. He voivat tehdä siitä hienon ja antaa pappilalle sen, mitä haluavat, Heinilä kiteytti.
Myös Hanna Tuura sanoi, että seurakunnan päätehtävä ei ole pitää seinistä huolta. Nyt kun päätetään yhteisistä rahoista, olisi päästävä asiassa eteenpäin miettimään myyntiä, josta on tehty päätös jo vuonna 2018.
– Minähän pidän vanhoista taloista, jopa hulluuteen asti, hän kevensi.
Anna-Maija Salo vastasi, että Kirkkohallituksen kiinteistöstrategiassa seurakunnan rakennukset eivät ole seiniä, vaan pääomaa, jota voi jalostaa. Hän nosti esimerkiksi Kyrö Distilleryn, joka on valjastanut vanhan meijerirakennuksen imagonsa luomiseen.
– Seurakunta voisi tehdä samaa yhteistyössä kunnan ja muiden toimijoiden kanssa. Kiinteistöt ovat potentiaalisia toiminnan välikappaleita.
Kirkkoherra huomautti, että kokonaiskirkko pyytää jatkuvasti seurakuntia arvioimaan tilojen määrää suhteessa vähenevään jäsenmäärään ja taloustilanteeseen.
– Seurakunnan perustehtävä ei ole kiinteistöjen omistaminen, vaan seurakunnan toiminnan mahdollistaminen. On kyse siitä, millaiset tilat todella tarvitsemme, ja mihin voimavaroja käytämme. Valmisteltu esitys on mielestäni perusteltu, ja samoja näkökulmia on tuotu esille jo vuonna 2018.
Sitten äänestettiin. Salon vastaesitystä äänesti hänen lisäkseen Väinö Pollari. Pohjaesitystä kannattivat 12 muuta kirkkovaltuutettua.
Anna-Maija Salo jätti asiasta eriävän mielipiteensä.
Lisämäärärahan myöntäminen Vanhan kirkon lattiaremonttiin vuodelle 2026 meni läpi ilman keskustelua tai vastaesityksiä. Kuluvan vuoden menoihin myönnettiin 55000 euroa investointeihin ja 9000 euroa kiinteistötoimen henkilöstökuluihin.
Sen sijaan hallintosäännön muuttamisesta keskusteltiin. Muutoksia on kaksi: ensinnäkin kirkkoneuvoston koko pienenee yhdeksään jäseneen. Nykyisin kirkkoneuvostossa on 11 jäsentä ja puheenjohtaja. Muutoksen jälkeen puheenjohtaja olisi yksi yhdeksästä jäsenestä.
Toiseksi seurakunnan neljästä johtokunnasta luovuttaisiin, ja niiden tilalle tulisi kolme vastuuryhmää.
Kirkkovaltuusto käsitteli hallintosäännön muuttamista kahdessa eri pykälässä, joista kirkkoneuvoston koko herätti keskustelua, johtokunnista luopuminen ei.
Keskustelun aikana kysyttiin lisätietoja siitä, millä tavoin hallinto kevenee, kun kirkkoneuvosto pienenee.
– Hallinto kevenee monien pienten ratkaisujen yhteisvaikutuksena. Meitä on myös piispantarkastuksessa ohjattu keventämään hallintoa, kirkkoherra Satu Linko kertoi.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Sirkku Rinnekari muistutti että Isonkyrön seurakunnan päättävät elimet ovat olleet poikkeuksellisen suuria verrattuna muihin lähialueen seurakuntiin. Kun kirkkovaltuusto pienenee, neuvostossa olisi vain yksi ihminen vähemmän kuin valtuustossa, jos myös kirkkoneuvoston kokoa ei muuteta.
Anna-Maija Salo teki asiasta vastaesityksen, mutta se raukesi kannattamattomana. Niinpä molemmat hallintosäännön muuttamiseen liittyvät pykälät hyväksyttiin esityksen mukaisina.
Muutos tulee voimaan 1. tammikuuta 2027.
Ajankohtaista
Kalluppi
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Rakennukset eivät ole seurakunnan ydintoimintaa.
Tomi Heinilä
Nadia Sandhu
ISOKYRÖ Isonkyrön seurakunnan kirkkovaltuustossa riitti puhetta marraskuun 11. päivän iltana. Valtuustokausi on lopuillaan, ja päätettävänä oli monta tärkeää asiaa.
Eniten keskustelua syntyi pappilan toimitilojen siirtämisestä vuokratiloihin kunnantalolle ja kiinteistöstrategiasta vuosille 2026–2036. Myös kirkkoneuvoston koko herätti keskustelua.
Sen sijaan kirkollisvero ja hautaustoimen ohjesäännön päivittäminen eivät juuri nostattaneet tunteita. Isonkyrön seurakunnan veroprosentti on ensi vuonnakin 1,75. Hautaustoimen ohjesääntö hyväksyttiin pohjaesityksen mukaisena. Ilman keskustelua hyväksyttiin myös seurakunnalliselle toiminnalle myönnettävä 7000 euron lisämääräraha, joka käytetään diakonia-avustuksiin, Vanhan kirkon virsikirjoihin ja uusien työntekijöiden liturgisten työvaatteiden hankintaan.
Kiinteistöstrategian käsittelyn aluksi Anna-Maija Salo teki vastaesityksen, jonka mukaan strategia tulisi palauttaa jatkovalmisteluun. Salo jakoi kokouksessa valtuutetuille asiakirjan, johon hän oli koonnut perusteluita vastaesitykselleen. Hän oli toimittanut asiakirjan aiemmin samana päivänä kirkkoherralle ja seurakunnan talouspäällikölle.
Asiakirjassa Salo nostaa esiin kiinteistöstrategiassa havaitsemiaan puutteita. Hänen mukaansa valmistelussa ei ole tehty riittäviä selvityksiä rakennusten kunnosta, pitkän aikavälin kustannuksista ja vaihtoehtoisista käyttötavoista sekä investointien vaikutuksista käyttötalouteen ja korjausvelkaan. Salo huomauttaa myös, että suojeltujen ja historiallisesti arvokkaiden rakennusten merkitystä seurakunnan identiteetille ei ole käsitelty. Hän vertaa Isonkyrön seurakunnan kiinteistöstrategiaa Kirkkohallituksen mallistrategiaan, jonka keskeinen ajatus on, että kiinteistöjä koskevat ratkaisut perustuvat riittäviin selvityksiin ja vaihtoehtojen tasapuoliseen arviointiin. Isonkyrön strategian kohdalla tämä periaate ei hänen mukaansa toteudu.
Valtuutetut saivat tutustua Salon jakamaan asiakirjaan rauhassa muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen keskusteltiin asian palauttamisesta valmisteluun. Kirkkoherra Satu Linko totesi, että Salo tuo esiin useita perusteltuja näkemyksiä siitä, miten kiinteistöjen hoitoa kannattaisi tulevaisuudessa kehittää. Strategia kuitenkin antaa vasta suunnan tekemiselle, ja toteuttamistavoista sovitaan aikanaan tarkemmin.
– Kirkkohallituksen mallistrategia on ollut kiinteistöstrategian valmistelun pohjana, mutta sitä ei pidä käyttää sellaisenaan. Emme ole kopioineet mallia, vaan se on sovitettu seurakunnan kokoon ja kiinteistökantaan.
Linko kertoi, että Isonkyrön seurakunnan kiinteistöstrategiassa on keskeiset Kirkkohallituksen ohjeistamat kohdat, eli esimerkiksi rakennuskantaan, käyttökustannuksiin ja investointitarpeisiin liittyvät periaateratkaisut.
Salon esitystä kannatti Väinö Pollari, ja kirkkovaltuusto äänesti käsittelyjärjestyksestä poikkeamisesta. Salon vastaesitystä kannattivat hänen itsensä lisäksi Satu Hangassalo, Annika Nuuja ja Väinö Pollari. Pohjaesitys voitti äänin 10–4, eli asian käsittely jatkui.
Harri Niemi lausui nyt, että hänen mielestään kiinteistöstrategian päivitys on oikein hyvä, ja sitä on valmisteltu pitkään. Myös Juhani Leskelä katsoi puheenvuorossaan, että strategia on riittävän yksityiskohtainen.
– Pieni Isonkyrön seurakunta tulee hyvin toimeen tällä, Leskelä sanoi.
Väinö Pollari kertoi huomanneensa, että ihmisten erilaiset arvomaailmat tulevat esiin seurakunnan kiinteistöistä puhuttaessa. Joillekuille on tärkeää, että seurakunnan toiminta on yhtenäisellä alueella, hän sanoi.
– Pappila on suojeltu rakennus, ja minä jotenkin arvostan sitä kulttuuria ja kaikkea, mikä siinä on, historiallisestikin. Se pitää kyllä huomioida.
Keskustelu jatkui pappilan kunnon pohtimiseen ja siihen, millaiset myyntimahdollisuudet pappilalla on. Kiinteistöstrategiapykälä tarvitsi kuitenkin vielä nuijan kopautuksen tullakseen käsitellyksi, ja lopulta sellainen seurakuntatalon salissa kuultiin.
Anna-Maija Salo jätti asiasta eriävän mielipiteen. Perustelut ilmenevät asiakirjasta, jonka hän aiemmin esitteli kirkkovaltuustolle.
Sitten siirryttiin pappilan toimitilojen siirtämiseen kunnantalolle ensi vuoden alussa tai sopimuksen mukaan. Asiasta oli äänestetty jo kirkkoneuvostossa, ja tuolloin vastaesityksen tehnyt Anna-Maija Salo oli nytkin sitä mieltä, että asiasta ei voi päättää ilman lisäselvityksiä.
– Mitä taloudellisia vaikutuksia siirtämisellä on? Kiinteistöstrategiassa ei ole esitetty vaikutuksia kirkkoherranviraston siirtämisestä kunnantalolle. Nämä asiat ovat suhteessa toisiinsa. Esitän, että ei vuokrata kunnantalolta mitään tässä vaiheessa, Salo sanoi.
Vastaesitystä kannatti Väinö Pollari, joka myös piti seurakuntataloa hyvänä vaihtoehtona seurakunnan toiminnoille. Tästä päästiin jälleen puhumaan pappilan myymisestä.
– Onko ollut ostajaehdokkaita, ja onko pappilan myynti realistista? Vai menisikö siihen monta vuotta? Kuinka paljon maksaa pitää pappilaa tyhjänä? kysyi Annika Nuuja.
Seurakunnan talouspäällikkö Maria Tirkkonen kertoi, että varsinaisia laskemia ei ole tehty, mutta käyttökulut vaikuttavat yllättävän paljon pappilan kustannuksiin. Kirkkoherra Satu Linko huomautti, että pappilan myyminen ei ole nyt käsiteltävänä asiana.
– Yleisesti totean, että jos seurakunta jatkaa noissa tiloissa, samalla on hyväksyttävä, että kannamme korjausriskit ja ylläpitokulut. Ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää suurempaa tilaa vain siksi, että sellainen omistetaan. Kunnan tilat vastaavat paremmin nykyistä tarvetta.
Linko kertoi esimerkkinä, että hän itse työskentelee nyt kirkkoherranviraston sosiaalitiloissa ja diakoniatyöntekijän työpiste on käytävällä.
Koska pappilassa pidetään myös seurakunnan kokouksia, heräsi huoli, riittääkö kunnantalolla kokoustiloja sekä kuntapäättäjille että seurakunnan tarpeisiin. Tarkoitus kuitenkin on, että esimerkiksi kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston kokoukset olisivat edelleen seurakuntatalolla, ja kunnantalolla olisi seurakunnan työntekijöiden omia kokouksia.
Tomi Heinilä arvioi, että seurakuntalaisilla on varmaankin tunneside pappilaan, ja siksi siitä on vaikea luopua. Rahaa on silti mietittävä. Vaihtoehtoina olisivat kirkollisverojen nosto, yt-neuvottelut tai velan ottaminen.
– Minä en halua, että seuraaville sukupolville jää velkaa, koska me käytämme rahaa rakennuksiin. Rakennukset eivät ole seurakunnan ydintoimintaa. Ne, jotka ovat sitä mieltä, että pappila tulee säilyttää, voivat tehdä tarjouksen ja ostaa pappilan. He voivat tehdä siitä hienon ja antaa pappilalle sen, mitä haluavat, Heinilä kiteytti.
Myös Hanna Tuura sanoi, että seurakunnan päätehtävä ei ole pitää seinistä huolta. Nyt kun päätetään yhteisistä rahoista, olisi päästävä asiassa eteenpäin miettimään myyntiä, josta on tehty päätös jo vuonna 2018.
– Minähän pidän vanhoista taloista, jopa hulluuteen asti, hän kevensi.
Anna-Maija Salo vastasi, että Kirkkohallituksen kiinteistöstrategiassa seurakunnan rakennukset eivät ole seiniä, vaan pääomaa, jota voi jalostaa. Hän nosti esimerkiksi Kyrö Distilleryn, joka on valjastanut vanhan meijerirakennuksen imagonsa luomiseen.
– Seurakunta voisi tehdä samaa yhteistyössä kunnan ja muiden toimijoiden kanssa. Kiinteistöt ovat potentiaalisia toiminnan välikappaleita.
Kirkkoherra huomautti, että kokonaiskirkko pyytää jatkuvasti seurakuntia arvioimaan tilojen määrää suhteessa vähenevään jäsenmäärään ja taloustilanteeseen.
– Seurakunnan perustehtävä ei ole kiinteistöjen omistaminen, vaan seurakunnan toiminnan mahdollistaminen. On kyse siitä, millaiset tilat todella tarvitsemme, ja mihin voimavaroja käytämme. Valmisteltu esitys on mielestäni perusteltu, ja samoja näkökulmia on tuotu esille jo vuonna 2018.
Sitten äänestettiin. Salon vastaesitystä äänesti hänen lisäkseen Väinö Pollari. Pohjaesitystä kannattivat 12 muuta kirkkovaltuutettua.
Anna-Maija Salo jätti asiasta eriävän mielipiteensä.
Lisämäärärahan myöntäminen Vanhan kirkon lattiaremonttiin vuodelle 2026 meni läpi ilman keskustelua tai vastaesityksiä. Kuluvan vuoden menoihin myönnettiin 55000 euroa investointeihin ja 9000 euroa kiinteistötoimen henkilöstökuluihin.
Sen sijaan hallintosäännön muuttamisesta keskusteltiin. Muutoksia on kaksi: ensinnäkin kirkkoneuvoston koko pienenee yhdeksään jäseneen. Nykyisin kirkkoneuvostossa on 11 jäsentä ja puheenjohtaja. Muutoksen jälkeen puheenjohtaja olisi yksi yhdeksästä jäsenestä.
Toiseksi seurakunnan neljästä johtokunnasta luovuttaisiin, ja niiden tilalle tulisi kolme vastuuryhmää.
Kirkkovaltuusto käsitteli hallintosäännön muuttamista kahdessa eri pykälässä, joista kirkkoneuvoston koko herätti keskustelua, johtokunnista luopuminen ei.
Keskustelun aikana kysyttiin lisätietoja siitä, millä tavoin hallinto kevenee, kun kirkkoneuvosto pienenee.
– Hallinto kevenee monien pienten ratkaisujen yhteisvaikutuksena. Meitä on myös piispantarkastuksessa ohjattu keventämään hallintoa, kirkkoherra Satu Linko kertoi.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Sirkku Rinnekari muistutti että Isonkyrön seurakunnan päättävät elimet ovat olleet poikkeuksellisen suuria verrattuna muihin lähialueen seurakuntiin. Kun kirkkovaltuusto pienenee, neuvostossa olisi vain yksi ihminen vähemmän kuin valtuustossa, jos myös kirkkoneuvoston kokoa ei muuteta.
Anna-Maija Salo teki asiasta vastaesityksen, mutta se raukesi kannattamattomana. Niinpä molemmat hallintosäännön muuttamiseen liittyvät pykälät hyväksyttiin esityksen mukaisina.
Muutos tulee voimaan 1. tammikuuta 2027.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria