A-
A+
Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta ja muiden tuomitsemista omien mielipiteiden varjolla.
Hanna Hannuksela
Nadia Sandhu
ISOKYRÖ Hieman ennen kuin äänestyspaikkojen ovet sulkeutuivat varsinaisena vaalipäivänä, Hanna Hannuksela alkoi uskoa, että ehkä hän saattaakin tulla valituksi Isonkyrön kirkkovaltuustoon. Hän oli lähtenyt ensikertalaisena seurakuntavaaleihin ja tuonut mielestään aika rohkeasti esille mielipiteitään.
– Ilmeisesti niille mielipiteille on tilausta.
Syynä siihen, että vaalisunnuntaina läpimeno tuntuikin mahdolliselta, olivat äänestäjien yhteydenotot. Viesteissä toistui ajatus siitä, että seurakunnassa tarvitaan avarakatseisuutta vastavoimana konservatiivisille arvoille. Osa viestin lähettäjistä kertoi, ettei ole koskaan aiemmin äänestänyt seurakuntavaaleissa, mutta nyt kävi antamassa äänensä Hannukselalle.
Ääniä tuli lopulta 63. Se oli enemmän kuin kellään muulla ehdokkaalla Isossakyrössä ja enemmän kuin Hannuksela olisi uskaltanut toivoa.
– Sanoin, että jos tulee 30 ääntä, olen tyytyväinen. Jos tulee 50, se on jo hytky.
Hytky eli hyvä jytky tai Hannan jytky. Yhdessä tyttärensä Emilia Erkkilän kanssa Hannuksela hytkyi onnesta vaalituloksen kuultuaan, mutta perussuomalaisten aikoinaan lanseeraaman jytky-sanan tilalle he keksivät oman terminsä. Siinä on mukava kaiku.
Hytkyssä kaikuvat ilo, valo ja rakkaus, joita Hannuksela korosti vaalikampanjassaan. Kun Suomen evankelisluterilaisen kirkon vaalikoneessa kysyttiin, tulisiko ehdokkaan mielestä seurakunnassa olla tilaa monenlaisille tavoille uskoa ja etsiä hengellisyyttä, hänen vastauksensa oli: "En hyväksy minkäänlaista 'raamatulla päähän' -mentaliteettia. Ei ole yhtä, ainutta oikeaa tapaa uskoa".
Päätös lähteä ehdolle kypsyikin siitä kokemuksesta, että kirkon piirissä kuuluu yhä vanhoillinen ja kapeakatseinen ajattelutapa, joka korostaa eräänlaista tosiuskovaisuutta. Sen sijaan Hannuksela toivoisi, että kirkon ovet olisivat auki kaikille, eikä kenenkään tarvitsisi miettiä, kelpaako mukaan.
– Raamatussa on hyviä asioita, kuten lähimmäisenrakkaus, mutta ihmisen kirjoittaman kirjan käyttäminen suorana perusteluna esimerkiksi naisten alistamiselle on väärin. Emmehän myöskään kivitä ketään siksi, että Raamatussa puhutaan kivittämisestä.
Siksi hänen mielestään Isonkyrön seurakunnan tulisi tukea vain sellaisia lähetysjärjestöjä, jotka hyväksyvät naispappeuden. Kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille 40 vuotta sitten, ja tähän mennessä asian olisi Hannukselan mielestä pitänyt tulla selväksi kaikille.
– Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta ja muiden tuomitsemista omien mielipiteiden varjolla. Sapettaa, että pieni vähemmistö pystyy vaikuttamaan niin paljon päätöksentekoon kirkon sisällä, hän sanoo.
Vaikka koko kirkon asioista ei päätetä yksittäisissä seurakunnissa, samat äänenpainot ja arvolataus näkyvät myös paikallisesti. Paikallinen päätöksenteko on yksi keino olla mukana vaikuttamassa valtakunnan asioihin.
– Omaan päätökseeni lähteä mukaan vaikutti valtakunnan tasolla kirkon ympärillä käytävä keskustelu esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliitosta. Olen seurannut muun muassa piispa Mari Leppäsen kannanottoja, ja hän osaa sanoittaa todella selkeästi sitä tapaa, jolla itsekin ajattelen.
Hanna Hannuksela on jo mukana seurakunnan toiminnassa muun muassa kirkkokuorossa sekä jumalanpalveluselämän ja musiikkityön johtokunnan puheenjohtajana. Hän haluaa vaalia Isonkyrön seurakunnan ainutlaatuista rakennusperintöä, johon kuuluvat Vanhan kirkon lisäksi ensi vuonna 150 vuotta täyttävä pääkirkko sekä esimerkiksi pappila. Siitä huolimatta seurakunnan painopisteen tulisi olla toiminnassa eikä kiinteistöissä.
– Pappila on hieno rakennus, mutta jos niin isoille tiloille ei ole tarvetta, se joutaa myyntiin. Remonttivelkakin on iso. Hyvä kysymys on sitten, saadaanko sille järkevä ostaja.
Isonkyrön ääniharavalle usko on henkilökohtainen asia, jonka muotoutumiseen on vaikuttanut myös suvun ajattelutapa. Kirkkoon on lähdetty ensin äidin seuraksi, sittemmin tyttären mukana. Henkisyydellä on muitakin muotoja.
– Itse lähden mieluiten luontoon hiljentymään, hän sanoo.
Henkisyys ja hengellisyys ovat viime vuosina nousseet yhä vahvemmin yleiseen julkiseen keskusteluun, ja myös kirkon tutkimusjohtaja Hanna Salomäki tulkitsi seurakuntavaalien kohonneen äänestysinnon liittyvän kiinnostukseen uskontoa kohtaan. Hanna Hannuksela uskoo, että ihmiset etsivät epävarmoina aikoina turvaa ja yhteisöllisyyttä.
– Kirkon tulisi olla sellainen, josta sitä turvaa saa sen sijaan, että se tuntuisi sulkevan osan ihmisistä ulkopuolelle.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta ja muiden tuomitsemista omien mielipiteiden varjolla.
Hanna Hannuksela
Nadia Sandhu
ISOKYRÖ Hieman ennen kuin äänestyspaikkojen ovet sulkeutuivat varsinaisena vaalipäivänä, Hanna Hannuksela alkoi uskoa, että ehkä hän saattaakin tulla valituksi Isonkyrön kirkkovaltuustoon. Hän oli lähtenyt ensikertalaisena seurakuntavaaleihin ja tuonut mielestään aika rohkeasti esille mielipiteitään.
– Ilmeisesti niille mielipiteille on tilausta.
Syynä siihen, että vaalisunnuntaina läpimeno tuntuikin mahdolliselta, olivat äänestäjien yhteydenotot. Viesteissä toistui ajatus siitä, että seurakunnassa tarvitaan avarakatseisuutta vastavoimana konservatiivisille arvoille. Osa viestin lähettäjistä kertoi, ettei ole koskaan aiemmin äänestänyt seurakuntavaaleissa, mutta nyt kävi antamassa äänensä Hannukselalle.
Ääniä tuli lopulta 63. Se oli enemmän kuin kellään muulla ehdokkaalla Isossakyrössä ja enemmän kuin Hannuksela olisi uskaltanut toivoa.
– Sanoin, että jos tulee 30 ääntä, olen tyytyväinen. Jos tulee 50, se on jo hytky.
Hytky eli hyvä jytky tai Hannan jytky. Yhdessä tyttärensä Emilia Erkkilän kanssa Hannuksela hytkyi onnesta vaalituloksen kuultuaan, mutta perussuomalaisten aikoinaan lanseeraaman jytky-sanan tilalle he keksivät oman terminsä. Siinä on mukava kaiku.
Hytkyssä kaikuvat ilo, valo ja rakkaus, joita Hannuksela korosti vaalikampanjassaan. Kun Suomen evankelisluterilaisen kirkon vaalikoneessa kysyttiin, tulisiko ehdokkaan mielestä seurakunnassa olla tilaa monenlaisille tavoille uskoa ja etsiä hengellisyyttä, hänen vastauksensa oli: "En hyväksy minkäänlaista 'raamatulla päähän' -mentaliteettia. Ei ole yhtä, ainutta oikeaa tapaa uskoa".
Päätös lähteä ehdolle kypsyikin siitä kokemuksesta, että kirkon piirissä kuuluu yhä vanhoillinen ja kapeakatseinen ajattelutapa, joka korostaa eräänlaista tosiuskovaisuutta. Sen sijaan Hannuksela toivoisi, että kirkon ovet olisivat auki kaikille, eikä kenenkään tarvitsisi miettiä, kelpaako mukaan.
– Raamatussa on hyviä asioita, kuten lähimmäisenrakkaus, mutta ihmisen kirjoittaman kirjan käyttäminen suorana perusteluna esimerkiksi naisten alistamiselle on väärin. Emmehän myöskään kivitä ketään siksi, että Raamatussa puhutaan kivittämisestä.
Siksi hänen mielestään Isonkyrön seurakunnan tulisi tukea vain sellaisia lähetysjärjestöjä, jotka hyväksyvät naispappeuden. Kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille 40 vuotta sitten, ja tähän mennessä asian olisi Hannukselan mielestä pitänyt tulla selväksi kaikille.
– Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta ja muiden tuomitsemista omien mielipiteiden varjolla. Sapettaa, että pieni vähemmistö pystyy vaikuttamaan niin paljon päätöksentekoon kirkon sisällä, hän sanoo.
Vaikka koko kirkon asioista ei päätetä yksittäisissä seurakunnissa, samat äänenpainot ja arvolataus näkyvät myös paikallisesti. Paikallinen päätöksenteko on yksi keino olla mukana vaikuttamassa valtakunnan asioihin.
– Omaan päätökseeni lähteä mukaan vaikutti valtakunnan tasolla kirkon ympärillä käytävä keskustelu esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliitosta. Olen seurannut muun muassa piispa Mari Leppäsen kannanottoja, ja hän osaa sanoittaa todella selkeästi sitä tapaa, jolla itsekin ajattelen.
Hanna Hannuksela on jo mukana seurakunnan toiminnassa muun muassa kirkkokuorossa sekä jumalanpalveluselämän ja musiikkityön johtokunnan puheenjohtajana. Hän haluaa vaalia Isonkyrön seurakunnan ainutlaatuista rakennusperintöä, johon kuuluvat Vanhan kirkon lisäksi ensi vuonna 150 vuotta täyttävä pääkirkko sekä esimerkiksi pappila. Siitä huolimatta seurakunnan painopisteen tulisi olla toiminnassa eikä kiinteistöissä.
– Pappila on hieno rakennus, mutta jos niin isoille tiloille ei ole tarvetta, se joutaa myyntiin. Remonttivelkakin on iso. Hyvä kysymys on sitten, saadaanko sille järkevä ostaja.
Isonkyrön ääniharavalle usko on henkilökohtainen asia, jonka muotoutumiseen on vaikuttanut myös suvun ajattelutapa. Kirkkoon on lähdetty ensin äidin seuraksi, sittemmin tyttären mukana. Henkisyydellä on muitakin muotoja.
– Itse lähden mieluiten luontoon hiljentymään, hän sanoo.
Henkisyys ja hengellisyys ovat viime vuosina nousseet yhä vahvemmin yleiseen julkiseen keskusteluun, ja myös kirkon tutkimusjohtaja Hanna Salomäki tulkitsi seurakuntavaalien kohonneen äänestysinnon liittyvän kiinnostukseen uskontoa kohtaan. Hanna Hannuksela uskoo, että ihmiset etsivät epävarmoina aikoina turvaa ja yhteisöllisyyttä.
– Kirkon tulisi olla sellainen, josta sitä turvaa saa sen sijaan, että se tuntuisi sulkevan osan ihmisistä ulkopuolelle.
Ajankohtaista
Kalluppi
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta ja muiden tuomitsemista omien mielipiteiden varjolla.
Hanna Hannuksela
Nadia Sandhu
ISOKYRÖ Hieman ennen kuin äänestyspaikkojen ovet sulkeutuivat varsinaisena vaalipäivänä, Hanna Hannuksela alkoi uskoa, että ehkä hän saattaakin tulla valituksi Isonkyrön kirkkovaltuustoon. Hän oli lähtenyt ensikertalaisena seurakuntavaaleihin ja tuonut mielestään aika rohkeasti esille mielipiteitään.
– Ilmeisesti niille mielipiteille on tilausta.
Syynä siihen, että vaalisunnuntaina läpimeno tuntuikin mahdolliselta, olivat äänestäjien yhteydenotot. Viesteissä toistui ajatus siitä, että seurakunnassa tarvitaan avarakatseisuutta vastavoimana konservatiivisille arvoille. Osa viestin lähettäjistä kertoi, ettei ole koskaan aiemmin äänestänyt seurakuntavaaleissa, mutta nyt kävi antamassa äänensä Hannukselalle.
Ääniä tuli lopulta 63. Se oli enemmän kuin kellään muulla ehdokkaalla Isossakyrössä ja enemmän kuin Hannuksela olisi uskaltanut toivoa.
– Sanoin, että jos tulee 30 ääntä, olen tyytyväinen. Jos tulee 50, se on jo hytky.
Hytky eli hyvä jytky tai Hannan jytky. Yhdessä tyttärensä Emilia Erkkilän kanssa Hannuksela hytkyi onnesta vaalituloksen kuultuaan, mutta perussuomalaisten aikoinaan lanseeraaman jytky-sanan tilalle he keksivät oman terminsä. Siinä on mukava kaiku.
Hytkyssä kaikuvat ilo, valo ja rakkaus, joita Hannuksela korosti vaalikampanjassaan. Kun Suomen evankelisluterilaisen kirkon vaalikoneessa kysyttiin, tulisiko ehdokkaan mielestä seurakunnassa olla tilaa monenlaisille tavoille uskoa ja etsiä hengellisyyttä, hänen vastauksensa oli: "En hyväksy minkäänlaista 'raamatulla päähän' -mentaliteettia. Ei ole yhtä, ainutta oikeaa tapaa uskoa".
Päätös lähteä ehdolle kypsyikin siitä kokemuksesta, että kirkon piirissä kuuluu yhä vanhoillinen ja kapeakatseinen ajattelutapa, joka korostaa eräänlaista tosiuskovaisuutta. Sen sijaan Hannuksela toivoisi, että kirkon ovet olisivat auki kaikille, eikä kenenkään tarvitsisi miettiä, kelpaako mukaan.
– Raamatussa on hyviä asioita, kuten lähimmäisenrakkaus, mutta ihmisen kirjoittaman kirjan käyttäminen suorana perusteluna esimerkiksi naisten alistamiselle on väärin. Emmehän myöskään kivitä ketään siksi, että Raamatussa puhutaan kivittämisestä.
Siksi hänen mielestään Isonkyrön seurakunnan tulisi tukea vain sellaisia lähetysjärjestöjä, jotka hyväksyvät naispappeuden. Kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille 40 vuotta sitten, ja tähän mennessä asian olisi Hannukselan mielestä pitänyt tulla selväksi kaikille.
– Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta ja muiden tuomitsemista omien mielipiteiden varjolla. Sapettaa, että pieni vähemmistö pystyy vaikuttamaan niin paljon päätöksentekoon kirkon sisällä, hän sanoo.
Vaikka koko kirkon asioista ei päätetä yksittäisissä seurakunnissa, samat äänenpainot ja arvolataus näkyvät myös paikallisesti. Paikallinen päätöksenteko on yksi keino olla mukana vaikuttamassa valtakunnan asioihin.
– Omaan päätökseeni lähteä mukaan vaikutti valtakunnan tasolla kirkon ympärillä käytävä keskustelu esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliitosta. Olen seurannut muun muassa piispa Mari Leppäsen kannanottoja, ja hän osaa sanoittaa todella selkeästi sitä tapaa, jolla itsekin ajattelen.
Hanna Hannuksela on jo mukana seurakunnan toiminnassa muun muassa kirkkokuorossa sekä jumalanpalveluselämän ja musiikkityön johtokunnan puheenjohtajana. Hän haluaa vaalia Isonkyrön seurakunnan ainutlaatuista rakennusperintöä, johon kuuluvat Vanhan kirkon lisäksi ensi vuonna 150 vuotta täyttävä pääkirkko sekä esimerkiksi pappila. Siitä huolimatta seurakunnan painopisteen tulisi olla toiminnassa eikä kiinteistöissä.
– Pappila on hieno rakennus, mutta jos niin isoille tiloille ei ole tarvetta, se joutaa myyntiin. Remonttivelkakin on iso. Hyvä kysymys on sitten, saadaanko sille järkevä ostaja.
Isonkyrön ääniharavalle usko on henkilökohtainen asia, jonka muotoutumiseen on vaikuttanut myös suvun ajattelutapa. Kirkkoon on lähdetty ensin äidin seuraksi, sittemmin tyttären mukana. Henkisyydellä on muitakin muotoja.
– Itse lähden mieluiten luontoon hiljentymään, hän sanoo.
Henkisyys ja hengellisyys ovat viime vuosina nousseet yhä vahvemmin yleiseen julkiseen keskusteluun, ja myös kirkon tutkimusjohtaja Hanna Salomäki tulkitsi seurakuntavaalien kohonneen äänestysinnon liittyvän kiinnostukseen uskontoa kohtaan. Hanna Hannuksela uskoo, että ihmiset etsivät epävarmoina aikoina turvaa ja yhteisöllisyyttä.
– Kirkon tulisi olla sellainen, josta sitä turvaa saa sen sijaan, että se tuntuisi sulkevan osan ihmisistä ulkopuolelle.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria